Tie Intiaan

Björn Landström, Tie Intiaan: Löytöretkistä maitse ja meritse alkaen Puntin retkikunnasta v. 1493 eKr. päätyen Hyväntoivonniemen löytämiseen v. 1488 jKr. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Vägen till Indien : upptäcktsresor till lands och sjöss från expeditionen till Punt 1493 f.Kr. till upptäckten av Godahoppsudden 1488 e.Kr. (1964) suomentanut Aatu Leinonen. Otava, Tukholma, 1964.

Björn Landström oli suomalainen kuvittaja ja graafikko, jonka keskeiset työt liittyivät merenkulun historiaan. Kenties kuuluisin hänen teoksistaan on Laiva, joka kertoo merenkulun historiaa Niilin kaislaveneistä ydinsukellusveneisiin. Tie Intiaan on sen sijaan katsaus löytöretkeilyyn. Kuten kirjan alaotsikkokin kertoo, ensimmäinen kirjan tarkastelema retki on Egyptin kuningattaren Hatsepsutin rahoittama matka Punaiselta Mereltä Afrikan itärannikkoa etelään Puntin maahan eli luultavasti Somalian tai Kenian tietämille. Landström kuvaa foinikialaisten merenkävijöiden matkat Afrikan ympäri 600-luvulla eKr., Tinasaarille (Britanniaan) 500-luvulla eKr. ja samanaikaisen matkan Välimereltä Afrikan länsirannikkoa nykyisen Kamerunin alueelle. Näistä matkoista on vähäisiä, pääasiassa toisen käden tietoja. Näitä seuraavat mm. Aleksanteri Suuren valloitukset, viikinkien matkat pohjoisella Atlantilla, kiinalaisten laivastojen matkat Intian Valtamerellä, kristittyjen lähetyssaarnaajien matkat Aasiassa ja portugalilaisten tutkimusretket.

Landström nojaa alkuperäisteksteihin sikäli, kun niitä on käytettävissä. Matkakertomusten rinnalla hän kuvailee maailmankuvan, karttojen ja navigoinnin kehittymistä. Kerronta ei sinänsä ole mitenkään lumoavaa, mutta Landströmin tekstin rinnalla kuljettama kuvitus on yksinkertaisesti upeaa.

Mechanika

Doug Chiang, Mechanika: Creating the Art of Science Fiction with Doug Chiang. Impact, Cincinnati, Ohio, USA, 2008.

Doug Chiang on yhdysvaltalainen elokuvasuunnittelija ja taiteilija, jonka tunnetuin työ on ehkä uuden Star Warsin (osat I ja II) visuaalisen ilmeen ja robottien suunnittelu. Hän on johtanut usean elokuvan tehosteiden suunnittelua, mm. elokuvien Terminator 2 sekä Forrest Gump.

Mechanika on johdanto scifi-konseptisuunnitteluun. Chiang esittelee työkaluja, joista monet ovat perinteisiä kyniä, tusseja ja viivottimia, ja konseptisuunnittelun periaatteita. Kirjassa on runsaasti kuvia työskentelyvaiheista ja viimeistellyistä lopputuloksista. Chiangin kädenjälki on lumoavaa.

Bold Visions

Gary Tonge, Bold Visions: A Digital Painting Bible. Impact, Cincinnati, Ohio, USA, 2008.

Gary Tonge on brittiläinen konseptisuunnittelija ja kuvataiteilija, joka hyppäsi digitaalisen aallon kyytiin jo 1990-luvulla, kun tietokoneet ja niiden ohjelmistot olivat vielä hitaita ja yksinkertaisia. Tonge toimi tietokonepelialalla graafisena suunnittelijana, kunnes kymmenen vuotta sitten alkoi maalailla vieraita maisemia töidensä lomassa.

Bold Visions on johdanto digitaaliseen maalaamiseen erityisesti Adobe Photoshop:ia käyttäen. Tonge esittelee digitaalisen maalaamisen perusasioita. Tekstin rinnalla etenevät Tongen omat maalaukset vaiheittain. Vaikka monet Tongen kuvalliset maneerit pitävät tätä lukijaa etäällä, fotarin kanssa pelaamiseen ja digitaalisen maalausprosessin ymmärtämiseen kirja tarjoaa monia hyviä neuvoja.

Arthur Gordon Pymin selonteko

Edgar Allan Poe, Arthur Gordon Pymin selonteko. Englanninkielisestä alkuteoksesta The Narrative of Arthur Gordon Pym of Nantucket (1838) suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Teos, Jyväskylä, 2008.

Edgar Allan Poe (1809-1849) oli yhdysvaltalainen romantiikan ajan kirjailija, jonka kauhu- ja jännitysromaanit loivat jälkipolville kirjallisen tyylisuunnan, mitä jatkaa.  Poe kirjoitti myös novelleja ja runoja. Arthur Gordon Pymin selonteko on Poen ainoa valmiiksi tullut romaani. Se julkaistiin vuonna 1838, ja tuohon aikaan jotkut lukijat ottivat kirjan vastaan todenperäisenä matkakertomuksena.

Vastoin vanhempiensa tahtoa Arthur Gordon Pym lähtee ystävänsä kanssa merille. Seuraa kapinaa, haaksirikkoa, nälkää, janoa ja kurjuutta, kunnes englantilainen valaanpyyntialus Jane Guy noukkii henkiinjääneet kyytiinsä. Sitten seilataan eteläisen napapiirin yli, ja samalla siirrytään tieteisfiktion pariin.

Arthur Gordon Pymin selonteko on erikoinen romaani. Se on matkakertomus, jonka tapahtumat eivät välttämättä jäsenny selkeäksi suunnaksi tai juoneksi. Romantiikan ajan hengessä päähenkilö liikkuu äärimmäisen epätoivon syvimmän kuilun ja silmiä häikäisevän, koko taivaan valaisevan toivon välillä yhdessä kappaleessa, mikä vaatii totuttelua. Poe kuljettaa tarinassaan paljon purjehtimiseen, eläimiin ja tutkimusmatkoihin liittyvää tietämystä ja erikoissanastoa.

Lang

Kjell Westö, Lang. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Lang (2002) suomentanut Katriina Savolainen. Otava, Viborg, Tanska, 2004.

Kjell Westö on suomenruotsalainen Finlandia-palkittu kirjailija. Lang on hänen kolmas romaaninsa. Kirja kertoo kirjailijasta ja televisiokasvosta, Christian Langista, jonka tähti on nopeasti muuttuvassa ja alati nälkäisessä mediamaailmassa kääntymässä laskuun. Tarinaa kertoo Langin kirjailijaystävä Konrad Wendell, jonka "psykologisen realismin" kautta Westö kuljettaa kertomusta ja tarjoilee ajankuvaa 2000-luvun vaihteen pääkaupungista. Lang on ihminen nautinnon kautta: opetellut viinit ja ruoat tekevät hänestä sen, joka hän on. Elämä on turistimatka, jossa noudatetaan odotuksia.

Langin ykkösluokka kuitenkin häiriintyy: hän tapaa sattumalta kauniin nuoren naisen, rakastuu päätä pahkaa ja suistuu säätynsä alapuolelle onnettomaan kolmiodraamaan. Kulttuuri tai sen paremmin ihmissuhteet eivät olekaan ihanaa ja viatonta osallistumista vaan kuluttamista ja raakaa hyväksikäyttöä. Vain hulluus, keskinkertaisuus tai eristäytyminen tarjoaa rauhan.

Neljä ruumista

Kustaa H. J. Vilkuna, Neljä ruumista. Teos, Jyväskylä, 2009.

Kustaa H. J. Vilkuna on kulttuurihistorian dosentti ja Suomen historian yliassistentti Jyväskylän yliopistossa. Vilkuna on kirjoittanut Ruotsin vallan ajalta muutaman teoksen, mm. Viha (2005) ja Paholaisen sota (2006). Vilkunan viimeisin teos, Neljä ruumista, käsittelee neljää 1600-luvun lopulla tehtyä henkirikosta uhreineen, syytettyineen ja oikeusprosesseineen.

Kirjan kuvaamana aikana Suomi on Ruotsin valtakunnan periferia, missä talvi, köyhyys ja etäisyydet tekevät tapahtumista paikallisia, mutta jonne maailman suuret tapahtumat lyövät laimeina aaltoina. Sodat kaukana jossain nielevät kylien nuoria miehiä mutta toisaalta pätevöittävät maan hallintokoneistoa. Tervan, merkittävän vientituotteen, ympärille kytkeytyy monenlaista kähmintää, josta kaikki haluavat saada osansa. Hallintovirat ovat erinomaisen verkostoituneen eliitin käsissä. Ruotsin valtakuntaan istutetaan 1600-luvulla tuomarilaitos, joka systematisoi oikeuskäytännöt ja -asteet. Eri oikeusasteiden välillä liikkuu merkittävä määrä puhtaaksikirjoitettua dokumentaatiota, josta osa on säilynyt muodossa tai toisessa tähän päivään.

Vilkuna kokoaa aikakauden useista eri lähteistä osin dialogimuotoon neljä henkirikostapausta. Uudessakaarlepyyssä tervaporvari menettää henkensä virkamiehen kanssa käydyn yhteenoton jälkeen. Viipurissa vänrikki ja vääpeli selvittelevät välejään miekat kädessä. Ruoveden suurpitäjässä paimenpoika löytyy tapettuna. Kiteellä väkivaltaisen sairauskohtauksen uhrina on perheen äiti.

Tapauksia käsitellessään Vilkuna vyöryttää lukijan eteen 1600-luvun lopun ajankuvaa, vanhoja sanoja, sukuja, nimiä, tapoja, ilmiöitä ja tarinan muassa jännitystä. Dialogimuoto tekee historiasta elävää, mutta paikoin Vilkunan proosa tukkeutuu adjektiiveista ja yksityiskohdista.  Yhtä kaikki, maallikolle Neljä ruumista on mitä herkullisin lukukokemus.

Empires of the Word

Nicholas Ostler, Empires of the Word: A Language History of the World. Harper Perennial, London, UK, 2005.

Nicholas Ostler on brittiläinen kielitieteilijä ja kirjailija. Empires of the Word on selvitys olosuhteista ja mekanismeista, jotka vaikuttavat kielten leviämiseen ja katoamiseen. Ostler ei tarkastele kielten evoluutiota tai vaikutusta toisiinsa vaan kielten historiaa (otsikon Language History). Samalla hän "joutuu" kertaamaan kieliä puhuneiden kulttuurien historian, ja tämä tekee kirjasta maallikolle erittäin herkullisen. Aihe on valtavan laaja, ja Ostler rajaakin tarkastelunsa kieliin, jotka ovat olleet maailmanlaajuisesti merkittäviä, kuten mm. sumeri, akkadi, egypti, kiina, sanskriitti, kreikka, latina, espanja, saksa, portugali, hollanti ja erityisesti englanti. Ennen vuotta 1492, kun Kolumbus löysi tiensä Amerikkaan, kielet levisivät maitse. Ostler jakaakin kirjan kahteen osaan, joista ensimmäisessä tarkastellaan maitse levinneitä kieliä.

Lähi-Idän suurilla kulttuureilla, Babylon, Assyria, Foinikia, Lyydia ja Persia, ei ollut kulttuurisia perillisiä huolimatta niiden mahtavuudesta. Alueella ei ole luonnonrajoja ja siten poliittinen vakaus on ollut ohimenevää. Pysyvää oli kirjoitustaito. Toisaalta myös seemiläiset kielet ovat pitäneet pintansa: arabia on alueella aramean ja akkadin perillinen. Tähän liittyen Raamatun tarina Baabelin tornista kertoo, kuinka ihmisten ylpeys johti yhteisen kielen ja yhteisen mielen lopulliseen menetykseen. Ehkä maanpaossa olleiden paimentolaisten näkökulmasta kaupunkien kaduilla kuului monta kieltä, mutta todellisuus poikkeaa tarinasta: Babylonissa puhuttiin akkadia noin 2000 vuoden ajan. Sen korvasi väestönsiirroissa paikalle osuneiden paimentolaisten aramea (koska heitä meni armeijaan, koska väestönsiirrot sotkivat väestön suhteita ja koska aramealaisia oli usein paikallisesti enemmän). Arabia jää alkuinnostuksen jälkeen pääosin uskonnolliseksi kieleksi.

Erityisen sitkeitä kieliä ovat olleet egypti, jota puhutaan tänä päivänä koptina, ja kiina. Molemmilla kielillä on tuhansien vuosien historia, ja molempien valtakunnat on valloitettu moneen kertaan. Egyptiä haastoivat samantyyppiset kielet (libyan suunnalta), kiinaa erityyppiset (altailaiset pohjoisesta), joten samanlaisuus tai erilaisuus ei ollut niiden vahvuus. Ostlerin mukaan molemmissa oli vahva keskusvalta, jota identifioi keisari, ja molemmissa oli korkea väestöntiheys, jolloin valloittavan kielen täytyy tehdä todella töitä vaikuttaakseen arkikieleen. Nämä ovat suojanneet kieliä. Molemmissa oli kirjoitusjärjestelmä, joka oli jäykkä, mutta joka palveli asiaansa. Kiinalainen merkkikirjoitus toimii useilla murteilla. Vaikka ääntämys muuttuu, merkki pysyy samana.

Sanskriitti levisi uskonnon ja runouden kielenä, kreikka siirtokuntien ja valloitusten myötä. Kreikka selvisi Rooman valtakunnassa latinan rinnalla ja päätyi jopa korvaamaan sen Bysantin kielenä. Latina korvasi kelttikielet Galliassa ja Hispaniassa, mutta Britanniassa se jäi kaupunkien kieleksi. Latina on sellaisenaan kuollut, mutta se elää puhekielistyneissä muodoissaan romaanisissa kielissä -- tähän Ostler viittaa latinan ensimmäisenä kuolemana. Roomalaisen hallinnon väistyessä Rooman läntisiltä alueilta kieli jäi. Kansainvaellukset eivät muuttaneet suuresti kielikarttaa. Germaaniset kielet eivät tarttuneet goottien, frankkien tai vandaalien asuttamille alueille. Heitä oli todennäköisesti kuitenkin aika vähän. Nuoret soturit etsivät vaimonsa paikallisista, jotka opettivat heidän lapsilleen äidinkieltään.

Germaanisilla kielillä näyttää olevan jonkinlainen kirous: ainoastaan Englantiin on tarttunut germaanisten valloittajien kieli. Onkin hyvä kysymys, miten anglit, saksit, juutit ja friisit juurruttivat niin täydellisesti kielensä Englantiin. Ostler viittaa David Keysin ajatukseen, että saari oli kärsinyt ruton vaivoista 500-luvun puolessa välissä, mikä oli heikentänyt kelttiläisväestöä.

Kirjapainotaidon kehittyminen 1400-luvun puolitiessä johti ennen pitkää latinan toiseen kuolemaan. Kieli oli säilynyt oppineiden kielenä, mutta pian 1500-luvulla kirkonmiehet alkoivat vaatia katolisessa kirkossa uudistuksia, mm. kansankielen käyttämistä jumalanpalveluksissa, Raamatun kääntämistä jne. Kun tiede piirit, esim. Ranskan Akatemia, alkoivat käyttää kansankieltä, latinalta kapeni käyttäjäkunta rajusti. Sanskriitti koki latinan tapaan ensimmäisen kuoleman. Siitä syntyi lukuisia uusia kieliä, mutta sen puhujat kapenivat harvalukuiseksi eliitiksi.

Valtamerien yli ensimmäiseksi levisi portugali. Kauppa-asemien ja lähetystyön myötä portugalia puhuttiin pitkin Kaakkois-Aasiaa. Saaristojen kielellisiin tilkkutäkkeihin tuotiin näin lingua franca. Hollantilaiset veivät myöhemmin Portugalin apajat Aasiassa, mutta hollantilaiset eivät opettaneet ja levittäneet omaa kieltään vaan malaijia. Portugali jäi pysyvästi Brasiliaan, minne suuntautui muuttoliikettä Portugalista. Uuden mantereen kansat eivät olleet kehittäneet vastustuskykyä tauteihin, joita eurooppalaiset toivat muassaan. Tykit, taudit ja itsenäisesti toimivat laivoja käyttävät seikkailijat ottivat Väli- ja Etelä-Amerikan pian haltuunsa. Espanjalaiset conquistadorit saivat joissain tapauksissa erityisoikeuksia ottaa useamman vaimon. Avioliittojen ja siirtolaisuuden myötä syntyi espanjankielinen eliitti. Uudisasutus on ollut keskeinen onnistumisen edellytys valloittajien kielen juurtumisessa.Venäjä levisi tämän lisäksi armeijan ja koulutuksen voimin.

Ranska, Venäjä ja Espanja vetäytyivät Pohjois-Amerikan uudisasutuksesta, ja niin valtakieleksi muodostui englanti. Tosin tällä hetkellä Yhdysvalloissa espanjaa puhuva väestö kasvaa nopeammin kuin englantia puhuva. Maailman puhutuimpien kielten joukossa englanti on tätä nykyä toisena mandariinikiinan jälkeen. Ostler muistuttaa, että moni laajalle levinnyt kieli on sittemmin hiipunut unohduksiin yllättäen (ottaen huomioon niiden laajuuden ja vaikutusvallan huippuaikaan).

Ostler pitää lukijaa otteessaan tarjoten lukuisia esimerkkejä eri kielistä ja valtakunnista (kustantajan sivuston mukaan Ostler pystyy työskentelemään 27 eri kielen kanssa). Kerronnan tueksi kirjassa on lukuisia karttoja, jos ei sattuisi muistamaan Väli-Amerikan siirtokuntia.Vaikka Ostler yrittää systematisoida, kielten leviämiseen liittyviä tekijöitä on melkein yhtä monta kuin on tarkasteltuja kieliä. Maallikolle lukukokemuksena Empires of the Word on mitä maittavin. Se tarjoaa historiaan hieman toisenlaisen, jos kohta mielenkiintoisen perspektiivin.