Metro 2033

Dmitry Glukhovsky, Metro 2033. Venäjänkielisestä alkuteoksesta "Метро 2033" (2007) englanniksi kääntänyt Natasha Randall (2009). Gollancz, London, UK, 2009.

Dimitri Glukovski on venäläinen toimittaja, ja Metro 2033 on hänen esikoisteoksensa. Glukovski kirjoitti kirjaansa verkossa interaktiivisena kokeiluna vuodesta 2002, ja lopulta vuonna 2005 kirja julkaistiin perinteisessä muodossa. Metro 2033 on osoittautunut suosituksi: se on saanut palkintoja, ja siitä on tehty samanniminen tietokonepeli.

Tarina on dystopiaa. Maailma on tuhoutunut ydinsodassa, ja pommitetut kaupungit säteilevät hengenvaarallisesti. Kaupunkien ulkopuolella avautuvat kuivat, hedelmättömät autiomaat.  Henkiinjääneet asuttavat Moskovan sokkeloisen metrotunneliston asemia eristyksissä mahdollisesti muiden kaupunkien eloonjääneistä. Vuosien mittaan uskomukset historiasta, teknologiasta ja ihmisestä värittyvät yhä enemmän myytein ja perättömin huhuin. Kun 20 vuotta on kulunut sodasta, kokonainen sukupolvi on ehtinyt aikuisikään nähden pelkästään tunneleita, kiskoja ja kuollutta tekniikkaa. Maan pinnalla uudet, mutatoituneet eliömuodot ovat vallanneet kadut ja rakennukset, ja nyt ne tunkeutuvat alas metroon.

Nuori Artyom saa tehtäväkseen varoittaa kotiasemansa ongelmista muuta metroverkostoa. Hän matkaa halki tunnelien ja asemien kohti Polista, kaiken jäljellä olevan tiedon ja rikkauden keskusta. Metroasemat ovat blokkiutuneet keskenään heikosti keskusteleviin poliittisiin ja uskonnollisiin järjestelmiin, ja Glukovski kuljettaa Artyomin kohtaamisissa nykyvenäjän kritiikkiä.

Kirja tuntuu epätasaiselta. Osaksi syy on ehkä käännöksen, joka kulkee lonksuen, osaksi ehkä polveilevan kirjoitusprojektin. Hieman kankean käännöksen takaa kuitenkin paljastuu omaperäinen ja kiehtova sci-fi -tarina.

Musta Dahlia

James Ellroy, Musta Dahlia. Englanninkielisestä alkuteoksestä The Black Dahlia (1987) kääntänyt Juha Ahokas. Like, Keuruu, 2010.

Yhdysvaltalaisen James Ellroyn Musta Dahlia on synkkä rikosromaani, jonka kuvaamat tapahtumat pohjautuvat vuonna 1947 losangelesilaiselta tyhjältä tontilta löytyneeseen ruumiiseen. Kahteen osaan paloiteltu ruumis kuului Elizabeth Shortille, jonka lehdistö nimesti Mustaksi Dahliaksi. Murhaa ole ratkaistu, mutta  Ellroyn tavoin monet kirjailijat ovat käyttäneet sitä lähtökohtana tarinoissaan. Musta Dahlia on paitsi ensimmäinen osa neliosaista Los Angeles -sarjaa myös Ellroyn läpimurtoromaani. Brian de Palma ohjasi kirjan pohjalta elokuvan, joka tuli teattereihin vuonna 2006.

Kirjan kuvaama 1940- ja 1950-lukujen Kalifornia on kaikkea muuta kuin kiiltokuvamainen, hyveiden ja talouskasvun kehto, jona tuon ajan länsirannikkoa ehkä halutaan pitää. Rotuennakkoluulot, prostituutio, huumekauppa ja korruptio rehottavat. Mustan Dahlian tapausta tutkivat poliisit vajoavat raa'an murhan mukana tummiin vesiin. Kerronta ja kiehtova ajankuva imaisevat mukaansa.

Nainen järvessä

Raymond Chandler, Nainen järvessä. Englanninkielisestä alkuteoksesta The Lady in the Lake (1943) kääntänyt Kalevi Nyytäjä. WSOY, Juva, 1994.

Raymond Chandler (1888-1959) ehti ennen kirjailijauraansa tehdä monenlaista kirjallista ja ruumiillista tointa. Saatuaan potkut pienen öljy-yhtiön johdosta juopottelunsa takia vuonna 1932 hän alkoi kirjoittaa tarinoita pulp-lehtiin. Chandler tunnetaan nimenomaan kovaksi keitetyistä dekkareistaan. Hänen losangelesilainen yksityisetsiväluomuksensa Philip Marlowe kuuluu dekkarikirjallisuuden klassikoihin.

Nainen järvessä alkaa toimeksiannolla. Hajuvesipohatta palkkaa Marlowen etsimään kaiteissa olevaa kevytkenkäistä vaimoaan. Pian lomamökin laiturin alta nousee pinnalle toisen naisen ruumis. Marlowe joutuu taiteilemaan tavallisten ihmisten ja viranomaisten yksityisetsiviin kohdistuvien ennakkoluulojen välissä saaden kolhuja ja pari mustelmaa.

Chandlerin kirja on toimiva, napakka dekkari. Tarina kulkee dialogin ja toiminnan varassa, eikä henkilöiden sisäistä maailmaa tarpeettomasti spekuloida tai maalailla.

Keisari: Rooman portit

Conn Iggulden, Keisari: Rooman portit. Englanninkielisestä alkuteoksesta Emperor: The Gates of Rome (2003) suomentanut Ilkka Rekiaro. Otava, Helsinki, 2008.

Conn Iggulden on brittiläinen kirjailija, joka on erikoistunut historiallisiin romaaneihin. Keisari on viisiosainen kertomus Julius Gaius Caesarista, ja  Rooman portit on sarjan ensimmäinen osa. Se käsittelee Gaiuksen lapsuutta ja nuoruutta. Ylhäisen nuoren kehitystä leimaavat isän poliittinen toiminta ja poissaolo, orjakapina ja Mariuksen ja Sullan sisällissota (jota kirjailija typisti ja yksinkertaisti rajusti). Kasvatuksesta vastaa ankara entinen gladiaattori.

Jotkut ajattelevat, että romaani on periaatteessa ketju vastoinkäymisiä, jotka tuovat esiin päähenkilöiden luonteen ja mahdollisia muutoksia siinä. Igguldenin kuvaamat vastoinkäymiset ovat pääasiassa toimintaa ja taistelua, joten päähenkilöt, Gaius ja ystävänsä Marcus, jäävät ohuiksi. Gaius on erinomaisen pystyvä, itsevarma, suoraselkäinen, idealisoitu roomalainen.

Ajankuvaa varten Iggulden pudottelee ihmisten väliseen keskusteluun yksityiskohtia meikeistä, gladiaattoritaisteluista, senaatista ja muista ilmiöistä, mikä on tietenkin valistaa lukijaa, mutta tekee dialogista korostetun keinotekoista. Historiallisine yksinkertaistuksineen tarina kulkee kuin lavasteissa, mutta toimintaa riittää, ruumiita pinotaan, eikä tarina pysähdy miettimään. Ei ole ehkä ihme, että kirjasta on myyty elokuvaoikeudet.

Dragonflight

Anne McCaffrey, Dragonflight. Corgi Books, London, UK, 1981. Alunperin julkaistu 1968.

Anne McCaffrey on yhdysvaltalainen fantasiakirjailija, joka on voittanut sekä Hugo- että Nebula-palkinnon. McCaffrey lienee tunnettu nimenomaan Perniin sijoittuvista tarinoista, joista Dragonflight on ensimmäinen -- tarkemmin ottaen se punoo yhteen kaksi aikaisempaa novellia ollen ensimmäinen Pern-romaani.

Pern on esiteollinen fantasiamaailma, jota kiertää punainen tähti. Aika ajoin punainen tähti sylkee maailmaan ikäviä sieni-itiöitä. Ainoa tehokas ase näitä vastaan ovat lohikäärmeet ratsastajineen. Ongelma on, että vaikka itiöitä sataa säännöllisesti, tapaus on niin harvinainen, että ihmiset ovat haluttomia ylläpitämään lohikäärmeitä ja niiden ratsastajia. Jokainen maailma tuottaa siis omat reaganinsa.

Kovin fantastisista aineksista kehkeytyy piristävän eheä teos. Päähenkilöitä on kaksi: viimeinen Ruathan aatelissuvun jäsen Lessa ja lohikäärmeritari F'lar. McCaffreyn tarina välittää kuvan maailmasta, jossa yhteiskuntaluokat, sosiaaliset instituutiot ja perinteet vaikuttavat ihmisten kanssakäymiseen. Silti korkealentoinen fantasia etäännytti maallikon tekstistä siinä määrin, ettei tarina oikein pitänyt otteessaan.

Beyond Software Architecture

Luke Hohmann, Beyond Software Architecture : Creating and Sustaining Winning Solutions. Addison-Wesley, Boston, MA, USA, 2003.

Luke Hohmann on yhdysvaltalainen ohjelmistoalan konkari, joka on urallaan ollut tekemässä monenlaisia juttuja. Nuorempana hän oli junioripariluistelun kansallista kärkeä Yhdysvalloissa. Hohnmann on muiden asioiden ohella myös agile-menetelmien kannattaja.

Ohjelmistoarkkitehtuuri on ohjelmiston keskeisten osien ja niiden välisten suhteiden kuvaus. Kuvaukseen käytetään tyypillisesti yläkäsitteitä, ja niitä piirrellään laatikkoina, nuolina jne. Nimensä mukaisesti Beyond Software Architecture menee softa-arkkitehtuuria pidemmälle ja tarkastelee, millä tavoin liiketoiminnan ja teknologian välinen suhde toimii -- tai miten sen tulisi toimia. Ideaalitapauksessahan ohjelma tai ohjelmisto tarjoaa jonkinlaista hyötyä käyttäjälleen. Usein kuitenkin ohjelmistot tuottavat kärsimystä joko käyttäjille, tekijöille tai molemmille. Kirja on periaatteessa käytännön läheinen opas kärsimyksen vähentämiseen softa ohjelmistoyrityksen sisällä.

Hohmann aloittaa ohjelmistoarkkitehtuurista käyden läpi peruskäsitteitä. Jos tarkoitus on toistuvasti voittaa tarjouskilpailuja tai kilpailijoita, arkkitehtuuriin on voitava tuoda uusia toiminnallisuuksia ilman, että sen vakaus tai eheys suuresti kärsii. Parhaassa tapauksessa fiksu arkkitehtuuri voi tarjota kilpailuedun.  Hohmann käsittelee tuotehallintaa, jonka tehtävä on suunnitella ja ylläpitää tuotetta, so. toiminnallisuuksia ja ominainaisuuksia, jotka muodostavat tuotteen (tai ratkaisun). Tuotehallinta kytkeytyy läheisesti yrityksen liiketoimintasuunnitelmaan: tuotteeseen, hinnoitteluun, jakeluun ja markkinointiin. Niinpä Hohmannin mukaan softa-arkkitehteja tulisi olla kahdenlaisia: teknisiä arkkitehtejä ja markkoinnillisia arkkitehtejä, joka kaiketi kääntyy tuotepäälliköksi.

Liiketoimintasuunnitelma kertoo, miten yrityksen on tarkoitus saada rahaa. Ohjelmistoalalla, joka on monella tapaa poikkeava perinteisistä aloista, keskeistä on lisensointi: miten ja millä ehdoin yrityksen  ohjelmistoa tarjotaan käytettäväksi. Hohmann käy läpi lisensointimalli- ja toimitusvaihtoehtoja. Tuotteen (ja katteen) kannalta keskeisiä asioita ovat myös asennus-, päivitystavat. Paljon käsityötä vaativat asennukset saattavat olla kalliita myös toimittajalle kaikkine mahdollisine ongelmineen (se "ai niin joo" -vaihe). Päivitykset ovat joissain tapauksissa siinä mielessä pahempia, että ne eivät ole riippumattomia päivitettävästä versiosta. Lopuksi Hohmann keskustelee tuotejulkistuksista (release), konfiguroinneista, lokeista, tietoturvasta.

Kirjassa on tiivistelmät kunkin luvun lopussa. Teksti on helppolukuista, ja joissain tapauksissa se tuntuu tekevän tikusta asiaa. Monin paikoin on otsikoituja alilukuja, joissa on vain yksi kappale. Jotenkin uutta asiaa tuntui olevan vähän; monet asiat ovat tulleet selviksi työelämän kautta.  Ehkä kirja palvelee jonkinlaisena johdatuksena softaliiketoimintaan teknisille tyypeille ja softa-arkkitehtuureihin liiketoimintatyypeille, en tiedä.

Risto Ryti: Elämä isänmaan puolesta

Martti Turtola, Risto Ryti: Elämä isänmaan puolesta. Otava, Keuruu, 2009 (1994).

Maanpuolustuskorkeakoulun sotahistorian dosentti Martti Turtola on kirjoittanut liudan elämäkertoja Talvi- ja Jatkosodan upseereista sekä sotaa edeltäneistä ja sen aikaisista ilmiöistä.  Risto Rytin elämäkerta on tässä mielessä poikkeama: hänhän ei kummankaan presidenttikautensa aikana ollut edes puolustusvoimien ylipäällikkö!

Risto Ryti (1889-1956) oli kotoisin Huittisista, eli Satakunnasta kuten monet suomenkielisen eliitin jäsenet viime vuosisadan alussa.  Ryti oli ilmeisen lahjakas, ja jaloilleen nouseva nuori valtio tarjosi mahdollisuuksia fiksuille suomenkielisille miehille. Ryti ehti toimia kansanedustajana, valtiovarainministerinä, Suomen Pankin pääjohtajana, pääministerinä ja lopulta tasavallan presidenttinä. Ennen poliittista uraansa hän toimi mm. Suomen rikkaimman miehen, Adolf Kordelinin, lakimiehenä -- ja sattui vielä olemaan paikalla Mommilassa 1917, kun venäläiset matruusit surmasivat Kordelinin.

Kirjan perusteella Ryti oli paitsi älykäs myös epäkäytännöllinen ja asioinnissaan kuiva. Häntä pidettiin kylmänä päättäjänä, koska ei antanut juuri tunteidensa johtaa valintojaan. Niinpä sisällissodan jälkeen hän taipui punaisten armahduksiin vain puolueen painostuksesta. Toisaalta hän hallitsi hermonsa erinomaisesti, mistä oli etua vaikeina vuosina 1939-1944. Ryti oli myös idealisti, joka asetti ylevät arvot ja kokonaisuuden edun oman etunsa tai mukavuutensa edelle. Sotasyyllisyystuomio ja sitä seuranneet vuodet kuritushuoneella hän näytti hyväksyneen samaan tapaan kuin pääministeriyden ja presidenttiyden -- velvollisuutena. Ryti jopa suomii Mannerheimin epäröintiä vallanvaihdossa kesällä 1944: "Mannerheim ajattelee liiaksi omaa nekrologiaan ja sitä, missä valossa hän tulee esiintymään jälkimaailmalle".

Turtolan kirja on mielenkiintoinen silmäys viime vuosisadan alkupuoliskon politiikkaan. Sisäpolitiikka on itsenäisyyden ajan alkuvuosina kaikkea muuta kuin helppoa, ja kirjan kautta mustavalkokuviin alkaa tulla väriä.  Rytin lapsuudesta on jäljellä pääasiassa kaskuja, joita värittää myöhempi menestys, ja niinpä kirjan alkupuoli lyö hieman tyhjää. Ryti ei jättänyt jälkeensä muutamaa pontevaa puhetta lukuunottamatta valtiomieheksi erityisen paljoa kirjoituksia saati muistelmia, joten tutkijalle aihe ei ole ehkä helppo. Teksti on sidottu lähteisiin, johon kirjeenvaihdon ja pöytäkirjojen ohella kuuluu myös joitain Moskovan arkiston dokumentteja ja Iso-Britannian Keskuspankin muistioita. Turtola tunnistaa myös katvealueita, joita hän toivoo myöhemmän tutkimuksen aikanaan valaisevan.