Tom Clancy, Red Storm Rising. Berkley Books, New York, NY, USA, 1987.
Tom Clancy on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on tullut kuuluisaksi vakoilu- ja teknotrillereistään. Hänen ensimmäinen romaaninsa Punaisen lokakuun metsästys oli kansainvälinen menestys. Red Storm Rising on hänen toinen romaaninsa. Larry Bond mainitaan kirjan toisena tekijänä.
Muslimiterroristit iskevät neuvostoliittolaiseen öljyntuotantolaitokseen, mikä uhkaa rampauttaa maan talouden. Yhteistyön ja myönnytysten sijaan Neuvostoliitto päättää ottaa haltuunsa Persianlahden öljylähteet, mistä seuraisi NATO:n vastaisku. Vastaiskun välttääkseen se käynnistää kiemuroiden kautta sodan Euroopassa.
Alkulämmittelyn jälkeen toimintaa riittää. Clancy kuvaa tapahtumia useiden päähenkilöiden kautta: yhdysvaltalaisen tiedustelu-upseerin, sukellusveneen komentajan, laivaston komentajan, sääupseerin ja taistelulentäjän sekä neuvostoliittolaisten komentajien ja politbyroon jäsenten. Konfliktit ovat ulkoisia ja ihmisten väliset suhteet toissijaisia. Kerronta on keskittyy teknisiin ja taktisiin yksityiskohtiin, joiden kautta välittyy uskottava (ei välttämättä oikea) kuva modernista sodankäynnistä.
keskiviikko 26. syyskuuta 2012
tiistai 25. syyskuuta 2012
Seven Viking Romances
Seven Viking Romances. Muinaisnorjasta englanniksi kääntänyt Herman Pálsson ja Paul Edwards. Penguin Books, London, UK, 1985.Seven Viking Romances sisältää nimensä mukaisesti seitsemän muinaisnorjalaista satua. Tarinat alkavat Skandinaviasta, mutta sankarit matkustavat seikkaillessaan kauas kotiseudulta. Samalla, kun kotirannat jäävät taakse, jäävät myös realistisen kerronnan pidäkkeet. Maantieteellinen etäisyys tuo muassaan jättiläiset, noidat, kiroukset, muodonmuuttajat, ennustukset ja loihditut esineet.
Arrow-Odd (Ǫrvar-Odds saga) saa lapsena tietää, että hänen hevosensa tappaa hänet kolmensadan vuoden iässä. Hän viettää tuon ajan poissa Hålogalandista taistellen, ryöstäen ja purjehtien Itämerellä, Finnmarkissa, Bjarmalannissa, Jotunheimissa ja Välimerellä. King Gautrek (Gautreks saga) on hajanainen tarina länsigöötanmaalaisen kuninkaan isästä, muista sankareista, itse Gautrekista, tämän avioliittopuuhista ja lopulta laiskasta Gautrekin tyttären kosijasta. Halfdan Eysteinsson (Hálfdanar saga Eysteinssonar) kertoo monivaiheisesta sotaretkestä Laatokan rannalle ja muista seikkailuista.
Bosi and Herraud (Bósa saga ok Herrauðs) alkaa itägöötanmaalla, kun Bosi puhkoo silmiä ja katkoo käsiä pallopelin aikana. Ystävykset Bosi ja Herraud lähtevät ryöstöretkille sovittaakseen teon, mutta palattuaan sattuu taas veritekoja, ja ystävykset saavat korvaavaksi tehtäväkseen etsiä harvinaisen petolinnun kultakirjaimin koristeltuja munia. Noitia, taisteluita, kostoa ja verta. Egil and Asmund (Egils saga einhenda ok Ásmundar berserkjabana) kertoo sankareiden edesottamuksista ja tarinatuokiosta jättiläisten kanssa. Egil lipsauttaa sekaan katkelman Odysseiaa. Thorsteinn Mansion-Might (Þorsteins þáttr bæjarmagns) on kokoelma Thorin urotöitä uudelleen kerrottuna norjalaisen vaikean ja itsepäisen Thorsteinnin tekeminä. Helgi Thorisson (Helga þáttr Þórissonar) on lyhyt kertomus, kuinka Helgi sotkeutuu lapin matkallaan vieraisiin naisiin ja kuinka kuningas Olavin mahti suojaa häntä loitsuilta.
Vaikka hauskoja lukuhetkiä kirja tarjoaakin, viikinkisaduilta puuttuu sukusaagojen hienovarainen sosiaalinen ympäristö, eivätkä sadut tartu lukijaan saagojen tapaan. Pálsson ja Edwards ovat liittäneet kirjaan esipuheen, jossa luonnehditaan näiden satujen alkuperää ja sijaa muinaisnorjalaisessa perinteessä.
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
The Third World War: August 1985
Sir John Hackett, The Third World War: August 1985 - A Future History. Book Club Associates, London, UK, 1978.
Australialaissyntyinen John Hackett pyrki aluksi taidemaalariksi, mutta päätyi sitten brittiarmeijaan. Toisessa maailmansodassa hän keräsi mitaleita Lähi-Idässä panssarijoukoissa ja Arnhemissa laskuvarjojoukoissa. Sodan jälkeen hän palveli eri puolilla päätyen NATO-kenraaliksi Länsi-Saksaan.
The Third World War on fiktiivinen tarina kolmannesta maailmansodasta. Sota leimahtaa vuonna 1985, ja tarina on etenee ikään kuin tulevaisuuden historioitsijoiden kirjoittama kooten kirjeitä, raportteja ja analyysia. Neuvostoliitto epäilee kykyään pysyä lännen vauhdissa ja päättää tehdä terävän hyökkäyksen Länsi-Eurooppaan ennen kuin on liian myöhäistä. Tilanne käynnistyy Jugoslaviasta kesäkuussa 1985 mutta leviää elokuun alussa Länsi-Saksaan, Norjaan, Itävaltaan, Turkkiin, Persianlahdelle ja Etelä-Afrikkaan. Alkuun NATO-joukot musertuvat neuvostopanssarien alle, mutta päivien kuluessa ja yllätysedun kuluessa lännen rivit tiivistyvät. Elokuun loppuun mennessä rintama siirtyy entisille sijoilleen. Neuvostoliitto käyttää ydinasetta brittejä vastaan, mihin NATO-maat vastaavat terävästi -- täysimittaista ydinsotaa ei käynnistetä.
Hackett kirjoittaa sotilashallintokieltä, jota ehkä tulevaisuuden historioitsijatkin olisivat käyttäneet. Alkurytinän jälkeen varsinaisia taisteluita kirja kuvaa vähän, ja kerronta siirtyy käsittelemään sotaa yleisemmällä tasolla. Paikoin kirja muistuttaa pamflettia, jossa NATO-kenraali yrittää herätellä länsivaltoja lisäämään asevarustelua neuvostouhan alla.
Australialaissyntyinen John Hackett pyrki aluksi taidemaalariksi, mutta päätyi sitten brittiarmeijaan. Toisessa maailmansodassa hän keräsi mitaleita Lähi-Idässä panssarijoukoissa ja Arnhemissa laskuvarjojoukoissa. Sodan jälkeen hän palveli eri puolilla päätyen NATO-kenraaliksi Länsi-Saksaan.
The Third World War on fiktiivinen tarina kolmannesta maailmansodasta. Sota leimahtaa vuonna 1985, ja tarina on etenee ikään kuin tulevaisuuden historioitsijoiden kirjoittama kooten kirjeitä, raportteja ja analyysia. Neuvostoliitto epäilee kykyään pysyä lännen vauhdissa ja päättää tehdä terävän hyökkäyksen Länsi-Eurooppaan ennen kuin on liian myöhäistä. Tilanne käynnistyy Jugoslaviasta kesäkuussa 1985 mutta leviää elokuun alussa Länsi-Saksaan, Norjaan, Itävaltaan, Turkkiin, Persianlahdelle ja Etelä-Afrikkaan. Alkuun NATO-joukot musertuvat neuvostopanssarien alle, mutta päivien kuluessa ja yllätysedun kuluessa lännen rivit tiivistyvät. Elokuun loppuun mennessä rintama siirtyy entisille sijoilleen. Neuvostoliitto käyttää ydinasetta brittejä vastaan, mihin NATO-maat vastaavat terävästi -- täysimittaista ydinsotaa ei käynnistetä.
Hackett kirjoittaa sotilashallintokieltä, jota ehkä tulevaisuuden historioitsijatkin olisivat käyttäneet. Alkurytinän jälkeen varsinaisia taisteluita kirja kuvaa vähän, ja kerronta siirtyy käsittelemään sotaa yleisemmällä tasolla. Paikoin kirja muistuttaa pamflettia, jossa NATO-kenraali yrittää herätellä länsivaltoja lisäämään asevarustelua neuvostouhan alla.
torstai 6. syyskuuta 2012
Painostaja
Lee Child, Painostaja. Englanninkielisestä alkuteoksesta Persuader (2003) suomentanut Tero Kuittinen. Karisto, Hämeenlinna, 2010.
Lee Childin seitsemäs Jack Reacher -romaani alkaa vauhdikkaasti. Reacher syöksyy estämään kidnappauksen ja ampuu siinä sivussa puolitusinaa poliiseja. Uhrin perhe on kiitollinen pelastajalle ja palkkaa tämän turvamieheksi. Perheen mattojen maahantuonnin takana on jotain hämärää, eikä Reacher löydä juuri uusia ystäviä.
Lee Child osaa kirjoittaa toimintajännäreitä. Painostaja kulkee vauhdikkaasti, kun Jack Reacher katkoo luita entiseen tapaansa.
Lee Childin seitsemäs Jack Reacher -romaani alkaa vauhdikkaasti. Reacher syöksyy estämään kidnappauksen ja ampuu siinä sivussa puolitusinaa poliiseja. Uhrin perhe on kiitollinen pelastajalle ja palkkaa tämän turvamieheksi. Perheen mattojen maahantuonnin takana on jotain hämärää, eikä Reacher löydä juuri uusia ystäviä.
Lee Child osaa kirjoittaa toimintajännäreitä. Painostaja kulkee vauhdikkaasti, kun Jack Reacher katkoo luita entiseen tapaansa.
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Matkalla Kandahariin
Jason Burke, Matkalla Kandahariin: Yhteenottojen keskellä islamilaisessa maailmassa. Englanninkielisestä alkuteoksesta On the Road to Kandahar: Travels through Conflict in the Islamic World (2006) suomentanut Tero Valkonen. Basam Books, Helsinki, 2007. Brittiläinen Jason Burke on kiertänyt Lähi-Itää ja islamilaisia maita vuodesta 1991, kun hän haaveili toimittajan urasta Irakin kurdialueella. Burke on The Observer -lehden toimittajan työn ohella kirjoittanut muutaman kirjan islamilaisesta maailmasta.
Matkalla Kandahariin on kokoelma matkakertomuksia Irakista, Afganistanista, Pakistanista, Algeriasta ja Palestiinasta. Hän haastattelee talebaneja, kurdikapinallisia, pakistanilaisheimojen taistelijoita, paikallisia viranomaisia, toimittajia ja maanviljelijöitä. Hän liikkuu yhdysvaltalaisjoukkojen mukana taisteluissa ja joutuu haastattelumatkoillaan vaaratilanteisiin pölyisillä teillä kaukana kaupungeista ja esivallasta. Burke vierailee Afganistanissa ja Pohjois-Irakissa ennen ja jälkeen miehitysten ja samalla selvittää sotaan johtaneita syitä.
Kirja tavoittelee henkilökohtaisen sävyn kautta vaihtoehtoa valtamedian maalaamalle kuvalle islamista ja islamisteista. Länsi käy sotaa terroria vastaan, mutta muslimien näkökulmasta sota kohdistuu heihin, heidän kulttuuriinsa ja uskontoonsa. Burke kertoo sodan seurauksista ei-länsimaisten uhrien näkökulmasta.
Burke kirjoittaa sujuvasti, kerronta etenee nopeasti ja käännös kulkee mainiosti.
sunnuntai 19. elokuuta 2012
El Narco
Ioan Grillo, El Narco: The Bloody Rise of Mexican Drug Cartels. Bloomsbury Publishing, London, UK, 2012.Ioan Grillo on brittiläinen toimittaja, joka raportoinut Meksikon huumesodan käänteitä ja tapahtumia vuodesta 2001. El Narco on monipuolinen läpileikkaus huumetuotannon, -kaupan ja -sodan historiasta, vaiheista ja eri osapuolista. Kirjan nimi on espanjankielinen yleisnimi huumekauppiaille.
El Narco jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa selvittää Meksikon huumekaupan historiaa aina ensimmäisistä pienviljelijöistä nykyiseen teolliseen miljardibisnekseen. Oopiumi tuli Kiinasta siirtolaisten mukana 1800-luvulla. Meksikon ylängöt osoittautuivat sopivaksi viljelylle ja Yhdysvallat otolliseksi markkina-alueeksi. Huumeet kiskoivat köyhät seudut irti köyhyydestä. 1960-luvulla hippiliike herätti laajan kysynnän kannabikselle, jota oli jossain määrin viljelty Meksikossa ainakin espanjalaisten saapumisesta asti. 1980-luvulla muotiin tuli bilehuumeena kokaiini. Miami Vicen kuvaama Florida oli väylä kolumbialaiselle kokaiinille, mutta, kun viranomaiset saivat sen tukittua, kokaiinikin alkoikin kulkea Yhdysvaltoihin meksikolaisten välikäsien kautta.
NAFTA-sopimuksen jälkeen 1990-luvun puolessa välissä Yhdysvaltojen rajan tuntumaan syntyi runsaasti maquiladora- eli vapaakauppaa hyödyntäviä tuotantolaitoksia, kun yhdysvaltalaiset yritykset siirsivät tuotantoaan halvemman työvoiman äärelle. Ihmiset muuttivat köyhältä maaseudulta uusiin kaupunkeihin. Sitten väestö kasvoi ja työpaikat siirtyivät osin aasiaan, mistä seurasi työttömyyttä. El narco on yksi tie köyhyydestä.
Yhdysvallat yritti moneen otteeseen vuosikymmenten mittaan suitsia huumekauppaa. Presidentti Nixon käynnisti sodan huumeita vastaan, ja se on ollut jokaisen yhdysvaltain presidentin agendalla siitä lähtien. Huolimatta vuosikymmenten taistelusta huumekauppaa ei ole saatu kuriin. Huumekaupasta ei ole tarkkoja lukuja, mutta arvioiden mukaan meksikolaiset kartellit käärivät kaupasta noin 30 miljardia dollaria vuosittain. Noin 90% Yhdysvaltoihin vietävistä laittomista huumeista kulkee meksilaisten kautta.
Väkivalta huumekaupan ympärillä on lisääntynyt pitkin 2000-lukua. Meksikon presidentit Fox ja Calderón ovat taistelleet huumekartelleja vastaan ja pidättäneet niiden johtajia. Pidätysten seurauksena syntynyt valtatyhjiö on käynnistänyt verisiä taisteluita. Arviolta yli 40000 ihmistä on kuollut huumesodassa mukana lukuisia poliiseja, sotilaita, poliitikoita, toimittajia ja jopa Yhdysvaltain liittovaltion agentteja. Monet poliisit ja virkamiehet ovat (perinteisesti olleet) kartellien palkkalistoilla. Murhista selvitetään vain noin 5%.
Yksi kartelleista muodosti iskujoukon armeijan erikoisjoukoista eronneista sotilaista. Sotilaat perustivat myöhemmin oman kartellin ja on nykyään laajimmalle levittäytynyt Meksikon kartelleista. Los Zetas käyttää iskuissaan sotilastaktiikoita, tehokkaita aseita ja pelotevoimaa (uhrien päiden irroittamista, raakaa kidutusta, sivullisten tappamista). Grillo rinnastaa Irakin ja Afganistanin katutaistelut Meksikossa käytäviin armeijan ja kartellien välisiin (Luttwakin sanoin "epäsymmetrisiin" ja "matalan kontrastin") aseellisiin konflikteihin.
Kirjan toinen osa kuvaa meksikolaisen huumebisneksen rakennetta. Ensin Grillo kuvailee salakuljetusreittejä ja -menetelmiä sekä salakuljettajia. Kartelleilla on erityisiä suunnittelijoita, joiden tehtävä on kätkeä huumeet ajoneuvoihin tai niissä kuljetettaviin esineisiin. Osa huumeista kulkee aavikon halki repuissa, osa lentokonerahtina tai maanalaisia käytäviä pitkin. Takaisin tuodaan rahaa tai aseita; monet Meksikossa käytettävistä aseista ostettu laillisesti Yhdysvalloista.
Kidnappaukset on toinen, kasvava ansaintatapa. Alkuun kaappaajat, usein kartellien jäseniä, iskivät rikkaisiin perheisiin mutta ovat sittemmin keskittyneet keskiluokkaan ja siirtolaisiin, joilla ei ole vartijoita tai turvalaitteita. Perheille lähetetään sormia ja raakoja kidutusvideoita, ja niinpä suku kokoaa rahat omaisensa pelastamiseksi. Lunnaiden koko riippuu kohteesta.
El narcon ympärillä murhat ovat arkipäivää. Ala on kilpailtu ja palkkamurha maksaa noin 86 dollaria. Tarkkailijat keräävät kohteesta tiedot ja suunnittelevat sopivan iskuajan kohdan. Jotkut käyttävät pistooleita, mutta usein iskun onnistuminen varmistetaan tyhjentämällä pari Kalashnikovin rumpulipasta. Murhat synnyttävät paitsi epätoivoa myös verikoston kierteen. Kartellien välien selvittelyt johtavat kasvaviin ruumispinoihin, joissa on seassa sivullisia.
Huumekaupan ympärille on muodostunut ns. narcocultura. Huumebisnestä kuvaava balladit narcocorridot ja niiden esittäjät ovat suosittuja, vaikka niiden soittaminen esimerkiksi radiossa on kiellettyä. Huumekartellien johtajat teettävät itsestään lauluja. Pienet pajat tekevät el narco -elokuvia. Lisäksi huumekartellit yrittävät sovittaa toisiinsa uskontoa ja raakaa arkea. Virallisesti katolinen kirkko tuomitsee huumekaupan ja sen harjoittajat, mutta paikalliset papit saavat runsaita avustuksia kartelleilta ja osaavat sovittaa saarnansa yleisölle sopivaksi.
Kolmas osa käsittelee Meksikon ja sen huumekartellien tulevaisuutta. Organisaatiot hakevat yhteistyökumppaneita ja jalansijaa muualta maailmasta, mm. Venäjältä ja Afrikasta. Yhdysvaltojen puolella pelätään väkivaltaisuuksien leviämistä rajan yli. Meksikossa valeostojen laillistaminen lisäsi poliisin mahdollisuuksia päästä käsiksi isompiin tekijöihin. Huolimatta kaikista yrityksistä väkivalta on lisääntynyt ja huumekauppa kasvanut.
Toivo lepää merkittäviltä osin poliisivoimien uudistamisessa. Grillo esittelee myös huumeiden laillistamisen argumentit molemmin puolin pöytää ja niihin liittyvät ongelmat ottamatta itse kantaa suuntaan tai toiseen.
El Narco on erinomainen tietokirja. Grillo kirjoittaa hyvin ja sujuvasti. Laajemmat kokonaisuudet palautuvat useiksi silminnäkijöiden kertomuksiksi, tarinoiksi otsikoiden takana. Grillo on haastatellut viranomaisia, presidenttejä, liittovaltion agentteja, toimittajia, entisiä salakuljettajia, palkkamurhaajia ja kartellien johtajia sekä näiden ja uhrien omaisia. Grillo on myös rohkea ottaen huomioon, miten usein ja miten vähästä toimittajien henki on lähtenyt Meksikossa.
tiistai 14. elokuuta 2012
The Wise Man's Fear
Patrick Rothfuss, The Wise Man's Fear. Gollancz, London, UK, 2011.
The Wise Man's Fear on toinen osa yhdysvaltalaisen Patrick Rothfussin fantasiasarjaa. Edellinen osa, The Name of the Wind, kertoi nuoren Kvothen lapsuudesta, nuoruudesta ja opintojen alkuvaiheesta. Toisessa osassa Kvothe jatkaa opintojaan, kamppailee vihamiestensä kanssa ja matkustaa erä- ja kaukomaita. Matkan varrella hän oppii monenlaista käden sekä kielen taitoa. Lisäksi Kvothen vanhempien mysteeriseen kuolemaan liittyen alkaa löytyä nimiä, joita ei pidä ääneen toistettaman.
Rothfuss kirjoittaa sujuvasti. Tarinat kulkevat tarinoiden sisällä ja sivuja on paljon. Tiivistämiselle olisi ehkä ollut varaa. Paikoin kerronta polkee paikoillaan makeana tai imelänä, mutta kirjassa on myös hyvin toimivia tapahtumia ja ilmiötä. Henkilöt ovat hyviä, pahoja tai outoja - naiset enimmäkseen hyviä. Kirjan loppupuolella hahmoihin alkaa ilmaantua tummempia sävyjä.
Fantasiamaailma tuntuu olevan epäselvä sekoitus Villiä Länttä ja keskiaikaa: on tilastollisuutta, solujen aineenvaihduntaa, putkistoja, kahviloita ja mekaanisia kelloja -- toisaalta aseina vain miekkoja ja jousia. Sympaattinen magia on osin arkipäiväistä Kiviset ja Soraset -teknologiaa ja toisaalta mahtavaa voodoota. Vaikka magia on nokkelasti selitetty, sen vaikutukset tuntuvat maailmaan ripotelluilta. Ehkäpä se ei ole tärkeää tarinan kannalta.
The Wise Man's Fear on toinen osa yhdysvaltalaisen Patrick Rothfussin fantasiasarjaa. Edellinen osa, The Name of the Wind, kertoi nuoren Kvothen lapsuudesta, nuoruudesta ja opintojen alkuvaiheesta. Toisessa osassa Kvothe jatkaa opintojaan, kamppailee vihamiestensä kanssa ja matkustaa erä- ja kaukomaita. Matkan varrella hän oppii monenlaista käden sekä kielen taitoa. Lisäksi Kvothen vanhempien mysteeriseen kuolemaan liittyen alkaa löytyä nimiä, joita ei pidä ääneen toistettaman.
Rothfuss kirjoittaa sujuvasti. Tarinat kulkevat tarinoiden sisällä ja sivuja on paljon. Tiivistämiselle olisi ehkä ollut varaa. Paikoin kerronta polkee paikoillaan makeana tai imelänä, mutta kirjassa on myös hyvin toimivia tapahtumia ja ilmiötä. Henkilöt ovat hyviä, pahoja tai outoja - naiset enimmäkseen hyviä. Kirjan loppupuolella hahmoihin alkaa ilmaantua tummempia sävyjä.
Fantasiamaailma tuntuu olevan epäselvä sekoitus Villiä Länttä ja keskiaikaa: on tilastollisuutta, solujen aineenvaihduntaa, putkistoja, kahviloita ja mekaanisia kelloja -- toisaalta aseina vain miekkoja ja jousia. Sympaattinen magia on osin arkipäiväistä Kiviset ja Soraset -teknologiaa ja toisaalta mahtavaa voodoota. Vaikka magia on nokkelasti selitetty, sen vaikutukset tuntuvat maailmaan ripotelluilta. Ehkäpä se ei ole tärkeää tarinan kannalta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
O niin kuin oikeus
Kun entisen aviomiehen (so., ensimmäisen entisen aviomiehen) pienvaraston sisältö päätyy huutokaupattavaksi maksamattomien laskujen vuoksi,...
-
Usein sanotaan , että vedenalaiset lomakuvat ovat meribiologialle sitä, mitä kirjabloggaus on kirjallisuuskritiikille. Kuvagallerioiss...
-
Kaja Kunnas ja Marjo Näkki, Suomenlahden suhdekirja: Uudet vaaran vuodet . Kosmos, Helsinki, 2016. Arvostelukappale Suomenlahden poikki ...
-
Bret Easton Ellis, Amerikan psyko (1993). Englanninkielisestä alkuteoksesta American Psycho (1991) suomentanut Erkki Jukarainen. Tammi, Jy...



