lauantai 31. toukokuuta 2014

The Razor's Edge

W. Somerset Maugham, The Razor's Edge (1944). Penguin Classics, London, UK, 1992.

Ensimmäisestä maailmansodasta palaava taistelulentäjä Larry Darrell ei sopeudu takaisin chicagolaiseen seurapiirielämään. Sodan sytyttyä nuorukainen oli karannut Kanadaan, onnistunut värväytymään siellä alaikäisenä ja juoninut itsensä Euroopan taisteluihin. Nyt Chigacossa haavoittumisensa jälkeen hän torjuu hyväpalkkaisia työpaikkoja yhden toisensa jälkeen. Perintö tarjoaa Larrylle vaatimattomat mutta säännölliset tulot, joten työ ei ole välttämätöntä, mutta hänen kihlattunsa Isabel Bradley hermoilee: Jos mies ei tee töitä, miten hän aikoo elättää vaimonsa? Koko seurapiiri hänen ympärillään pitää Larrya menetettynä tapauksena. Ennennäkemättömään nousukauteen valmistautuvassa Amerikassa maanpäällinen menestys on pelastuksen mitta.

Larry päättää lähteä kahdeksi vuodeksi Pariisiin selvittämään, mitä hän haluaa elämältä. Ilotalojen ja kabareiden sijaan hän istuu kirjastoissa ja opiskelee kieliä. Hän etsii kiihkeästi vastauksia perimmäisiin kysymyksiin, eikä ole kahden vuoden jälkeen yhtään valmiimpi kuin saapuessaan. Isabel torjuu avioliiton laihojen tulojen varassa, ja nuori pari eroaa. Isabel avioituu menestyvän pörssimeklarin pojan kanssa, ja Larry aloittaa vaelluksensa.

W. Somerset Maugham aloittaa romaanin ikään kuin kertomuksena todellisista tapahtumista ja henkilöistä ja kuljettaa tarinaa omasta näkökulmastaan. Hän tapaa tarinan eri osapuolia vuosien mittaan Chicagossa, Lontoossa, Pariisissa ja Ranskan Rivieralla. Larry, Isabel, Isabelin setä Elliot ja monet muut antautuvat luottamuksellisiin keskusteluihin Maughamin kanssa. Kirjailijan puolueettomuus ja älyllisyyden sädekehä tuntuu saavan ihmiset uskoutumaan hänelle, ja kertomusta täydentävät hänen tarkkanäköisyytensä ja paikoin -omien sanojensa mukaan- mielikuvituksensa.

Maugham kuvaa tapoja tuoda merkitystä lähtökohtaisesti merkityksettömään elämään. Isabelin setä Elliott, eurooppalaistunut antiikkikauppias, ui pariisilaisissa seurapiireissä sujuvasti kuin ankerias ja, amerikkalaisuudestaan huolimatta, on omaksunut sääty-yhteiskunnan ylläpitämässä rakenteessa aseman, jonka hidasta vajoamista hän huokailee. Vanha yläluokka väläyttää loistonsa viimeisiä säteitä tarkkaan säädellyissä tanssiaisissa ja illallissa, missä kaikella on merkitystä: puvuilla, nimillä, ruokalajeilla, juomilla ja aterimilla. Moraalinen särö peittyy antiikkisuuden tai hyvän nimen taakse. Puvustus tai lavastus eivät ole kuitenkaan sisältöä. Naamiaisista palataan lopulta tyhjin käsin.

Isabelin mies tyhjänpäiväisyyksiä viljelevä Gray Maturin täyttää päivänsä työnteolla. Sodan herättämä teollisuus ja sen tuoma vauraus ovat siirtämässä Yhdysvaltoja perinteisten suurvaltojen ohi, mikä säteilee uudenlaista maailmaa ja elämäntapaa. Vuoden 1929 pörssiromahdus osuu kuitenkin Maturineja leukaan, ja vaurauden sekä menestyksen tuomaan mielihyvään tottunut elämä lyö tyhjää. Larry etsii jotain muuta ja sen löydettyään kulkee tinkimättömästi tien loppuun. Maugham oli ensimmäisiä kirjailijoita, jotka ennakoivat idän filosofioiden vaikutusta lännessä ennen esim. Beat-liikettä. Kirjan nimi on viittaus katkelmaan Katha Upanishadista: tie pelastukseen on kapea kuin veitsenterä.

The Razor's Edge pukee yhden maailmanhistorian merkittävimmistä murroksista kahden sodan välissä mielenkiintoisiksi henkilöiksi ja tarinaksi. Maugham on tarkkanäköinen kirjoittaja ja piirtää terävästi mm. amerikkalaisten ja brittiläisten eroja. Vaikka hän ei kaihda kaidalta polulta harhautumista, sekin tapahtuu soveliaasti. Kirja on sujuva ja hyvä, mutta sen miellyttävyys riistää siltä superlatiivit.

2 kommenttia:

  1. Luin juuri vähän aika sitten Maughamilta Of Human Bondagen, josta pidin valtavasti. Tunnistan paljon samaa näissä kirjoissa vaikka tätä en ole vielä lukenutkaan. Nuori mies etsimässä elämän tarkoitusta ja matkalla hän tapaa monia mielenkiintoisia persoonallisuuksia. Pidin Maughamin kirjoitustyylistä paljon, tämä kirja menee ehdottomasti lukulistalle.

    VastaaPoista
  2. Luin itsekin On Human Bondagen äskettäin. The Razor's Edge on tarinana tiiviimpi, vaikka se ei keskity pelkästään Larryyn, vaikka ehkä kommenttini antaa ehkä niin ymmärtää. Tarina kertoo yhtä paljon Isabelin ja tämän sedän elämästä ja käänteistä. Kaikki tavoittelevat onnea, tosin Larry hylkää valmiit vastaukset (kuten Philip Carreykin) ja etsii sitä hieman kauempaa. Vain kertoja itse pysyy sivussa.

    Maughamin kerronta on sujuvaa ja jotenkin lämminhenkistä. Pinnalta tarina on siistiä ja moitteetonta, vaikka sen seassa ui aikalaisten näkökulmasta "epäsäädyllisyyksiä". Tarinan pohjalla voi tuntea isomman symbolisen koneiston liikkeet.

    Kyllä näitä mielellään lukee. :-)

    VastaaPoista