Mervi Kantokorpi, Pirjo Lyytikäinen ja Auli Viikari, Runousopin perusteet. Yliopistopaino, Helsinki, 2005.Runousopin perusteet on alle parisataasivuinen kirjallisuustieteen oppikirja. Kirja käsittää kolme artikkelia tai osaa. Kirjoittajat ovat kirjallisuuden tutkimuksen kotimaista kärkeä.
Alkuun Lyytikäinen pohtii, mitä kirjallisuus on. Vastausta lähdetään kokoamaan merkkien, kulttuurin, sen symbolien, tulkinnan ja tulkitsijoiden pohjalta. Kirjallisuus on kieltä ja kommunikaatiota. Kieli on tekstiä ja teksti on merkkijärjestelmän merkeistä muodostuva koodi, jonka tulkitseminen kokonaisuutena on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Merkkijärjestelmät ovat yhteisökohtaisia -- jopa sanan 'kommunikaatio' pohjalla on latinan communitas, yhteisö. Lyytikäinen hahmottelee myös kirjallisuuden ja muun tekstin välisiä eroja.
Viikari pureutuu lyriikkaan. Maallikolle johdatus rytmin ja mitan maailmaan avaa aikaisemmin hämäränä pysyneen maailman. Asia ei ole sinänsä vaikea, mutta lukijalle runoista jäsentyy uusi, aikaisemmin heikosti ymmärretty kerros. Viikari esittelee myös runokielen piirteitä ja menetelmiä runojen koodiston tulkintaan.
Kantokorpi käsittelee proosaa, sen kerrontaa, aikarakenteitä ja eri tasoja hieman samaan tapaan kuin James Wood aikaisemmin lukemassani kirjassa.
Kirjassa on runsaasti esimerkkejä, ja kieli on sekä sujuvaa että täsmällistä. Muutamin kohdin tekstiin ui käsitteitä, joita ei ollut selvästi määritelty. Kirja käsittää perusteet ja herättää halun perehtyä asioihin syvemmälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti