Sovituksen kuilu

Alastair Reynolds, Sovituksen kuilu. Englanninkielisestä alkuteoksesta Absolution Gap (2003) suomentanut Hannu Tervaharju. Like, Keuruu, 2007.

Sovituksen kuilu jatkaa walesilaisen scifikirjailijan Alastair Reynoldsin avaruusoopperaa. Itseohjautuviin tekoälyjärjestelmiin pesiytyi ensin rutto. Sitten unestaan heränneet älyllistä elämää tukahduttavat koneet ovat pirstoneet kokonaisia planeettoja. Ihmisten toivo tiivistyy pieneen, kaasujättiläistä kiertävään kuuhun. Kuuta asuttavat omaperäisen kirkon hallinnoimat yhteisöt ja sen pinnan alta kaivetaan esiin jäänteitä muinaisesta sivilisaatiosta.  Kirkon katedraalit vaeltavat jäisen taivaankappaleen halki vääjäämättä pysyäkseen kaasujättiläisen alla ja rekisteröidäkseen kaasujättiläisen hetkelliset katoamiset.

Reynolds kirjoittaa upeaa avaruusoopperaa. Vieraat ilmiöt, pitkälle viety teknologia ja sen tuomat kulttuurit lumoavat edelleen. Paikoin kerrontaa olisi ollut varaa tiivistää, mutta 830 sivua on palkitseva urakka.

Lunastuksen arkki

Alastair Reynolds, Lunastuksen arkki. Englanninkielisestä alkuteoksesta Redemption Ark (2002) suomentanut Hannu Tervaharju. Like, Keuruu, 2006.

Walesilaisen tieteiskirjailijan Alastair Reynoldsin Lunastuksen arkki on jatkoa Ilmestysten avaruudelle ja Kuilukaupungille, joskin jälkimmäinen on enemmän itsenäinen tarina.

Resurgam-planeetan lähellä kokonainen kaasujättiläinen tuhoutuu ennennäkemättömällä tavalla. Syyllisiksi paljastuvat tukahduttajat,  pienten älykkäiden koneiden armeija, jotka uhkaavat älyllistä elämää kaikkialla maailmankaikkeudessa.  Ihmisten toivo lepää muinaisissa, huipputeknisissä aseissa, jotka lepäävät sulautumisruton vääristämässä avaruusaluksessa Resurgamin järjestelmässä. Aseiden käyttöön on eriäviä näkemyksiä, ja niin käynnistyy takaa-ajo tähtien välisessä avaruudessa.

Reynoldsin korkealentoinen avaruusooppera ja sen teknisen termistön virittämä maailma, joka Ilmestysten avaruuden sivuilla piti lukijaa ehkä hieman etäällä, tarraa nyt mukaansa heti alkuun. Tarina etenee usean kertojan kautta. Jotkut päähenkilöistä elävät teknologian pidentämää jatkoaikaa, mutta puhkiammuttua omaatuntoa nanobotitkaan eivät pysty korjaamaan. Vuosisatoja vanhat synnit ajavat ihmisiä hulluuden partaalle etsimään sovitusta.

Kuilukaupunki, osat I ja II

Alastair Reynolds, Kuilukaupunki, osat I ja II. Englanninkielisestä alkuteoksesta Chasm City (2001) suomentanut Hannu Tervaharju. Like Kustannus, Helsinki, 2007.

Alastair Reynoldsin avaruusooppera jatkuu. Kuilukaupunki on toinen osa Ilmestysten avaruus -sarjassa. Paikat ovat osin samoja, mutta henkilöt ovat uusia. Palkkasotilas ja turvallisuusasiantuntija Tanner Mirabel epäonnistui työssään, kun hänen toimeksiantajansa Cahuella ja tämän vaimo saivat surmansa. Mirabelille jää ainoaksi tehtäväkseen kostaa. Takaa-ajo johtaa hänet Epsilon Eridanin aurinkokuntaan ja siellä nanoteknologisen viruksen riivaamaan Kuilukaupunkiin.

Kuilukaupunki on mehevää scifiä, jossa kehittynyt teknologia paiskoo ihmisen muistoja ja sitä kautta identiteettiä. Reynoldsin astronomitausta näkyy laskelmissa, joilla hän punoo avaruusmatkailuun, sen vaikutuksiin ja planeettojen ominaisuuksiin uskottavuuden tunnun. Höyryävät kadut, äärimmilleen viety teknologia ja urbaani rappio kiinnittävät tarinan kyberpunk-genreen. Tarina oli viihdyttävä, ja Tervaharjun käännös toimi hyvin.

Ilmestysten avaruus

Alastair Reynolds, Ilmestysten avaruus. Alkuteoksesta Revelation Space (2000) suomentanut Hannu Tervaharju. Like, Helsinki, 2003.

Tämä Alastair Reynoldsin ensimmäinen tieteisromaani on yhdistelmä tulevaisuuden arkeologiaa, tähtitiedettä ja lennokasta avaruusoopperaa. Liha ja kone ovat yhtä: ihmisten aisteja, fysiikkaa ja motoriikkaa on jatkettu lukuisin implantein, ja vahva tekoäly liikkuu orgaanisen ja epäorgaanisen välillä vaivattomasti. Reynolds virittää teknologian varaan niin kehittyneen maailman, etteivät laitteiden ja ohjelmien mahdollisuudet tai mahdottomuudet piirry kovin selvästi, vaikka Reynolds pudottelee väliin laskelmia tähtitieteellisistä nopeuksista, ilmiöistä ja etäisyyksistä. Kirjailija toki taluttaa lukijaa taitavasti, ja Hannu Tervaharjun käännös on toimiva ja vaivattoman tuntuinen, mutta täyteen ladattu maailma jättää tämän lukijan hieman etäälle.

Pushing Ice

Alastair Reynolds, Pushing Ice. Ace Books, New York, NY, 2006.

Alastair Reynolds on kirjoittanut Ilmestysten avaruus -oopperaa muutaman kirjan verran. Pushing Ice alkaa vuodesta 2057, kun komeetoilla kaivostoimintaa harjoittava Rockhopper saa käskyn seurata radaltaan poikennutta Saturnuksen kuuta, Janusta. Kuu paljastuu erikoiseksi avaruusalukseksi, jonka imussa Rockhopper ajautuu maassa sijaitsevan komentokeskuksen ulottumattomiin.

Ensimmäinen kolmannes kirjasta on mehevää hard science fictionia, kun Reynolds rakentaa ilmiöt ja henkilöhahmojen reaktiot uskottavan astrofysiikan varaan. Sitten vauhti kiihtyy ja panokset kasvavat, jolloin irtaudutaan paitsi maasta myös tunnetusta todellisuudesta. Kirja olisi voinut olla tiiviimpi, koska loppua kohden tapahtumat ja teksti alkaa olla väljää. Sci-fiä riittää silti helposti loppuun saakka.