Cormac McCarthy, Veren ääriin eli lännen punainen ilta. Englanninkielisestä alkuteoksesta Blood Meridian: or the Evening Redness in the West (1985) suomentanut Kaijamari Sivill. WSOY, 2012.
Cormac McCarthy on yksi Yhdysvaltain tämänhetkisistä eturivin kirjailijoista. Monet pitävät nyt suomennettua romaania Veren ääriin hänen läpimurtonaan. Kirja kertoo nuoresta kotoa karanneesta pojasta, joka matkaa Yhdysvaltojen lounaisosiin 1800-luvun puolivälissä. Sota Meksikoa vastaan on juuri rauhoittunut, mutta aseelliset joukot, intiaanit ja uudisasukkaat, ryöstelevät seutua. Poika liittyy Glantonin johtamaan koplaan, joka kerää intiaanien päänahkoja paikallishallinnon maksamaa korvausta vastaan. Aseistetun joukon matka pitkin poikin autiomaita ja vuoristoja jättää jälkeen joukon ruumiita. Väkivalta ei kuitenkaan pysy uomassaan, eikä tappajia juhlita pelastajina kovin pitkään. Koulutettu ja sivistynyt tuomari Holden etsii moraalin ja sodankäynnin rajoja kokeellisesti.
Veren ääriin on väkivaltainen tarina Yhdysvaltojen alkuvaiheista. Kirjan englanninkielinen nimi viittaa kenties yhdeksänteenkymmenenteenkahdeksanteen pituuspiiriin, joka leikkaa läpi mm. Teksasin, Oklahoman ja Kansasin ja jota joku historioitsija on pitänyt sivistyksen rintamaiden ja erämaan rajana. McCarthyn kerronta on tiivistä ja toteavaa, eikä se ole helppolukuista. Se ehtii silti viipyä karuissa, hedelmättömissä maisemissa, joiden kauneus luo syvän kontrastin nälän kiusaamille väkivaltaisille tappajille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cormac McCarthy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Cormac McCarthy. Näytä kaikki tekstit
lauantai 29. joulukuuta 2012
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Tie
Yhdysvaltalainen Cormac McCarthy on kokenut kirjailija, joka on saanut mm. National Book Awardin. Hänen kirjansa pohjalta tehty elokuva Menetetty maa (No Country for Old Men) sai neljä Oscaria. Tiettävästi tästäkin kirjasta on tekeillä elokuva.
Tie on kertomus isästä ja pojasta, jotka vaeltavat halki jäätävän, tuhkan peittämän maiseman kohti etelää ja merta seuranaan nälkä, pelko ja kylmyys. Ympäriltä ei ole palanut pelkästään kasvusto vaan koko sivilisaatio. Sen mukana tuuleen ovat haihtuneet myös sanat, merkitykset ja toivo. Maapallo on siirtynyt tasapainotilaan, joka ei enää tarjoa elinmahdollisuuksia. Jäljellä on muutamia säilykkeitä ja rikkinäisiä muistoja.
McCarthyn kieli on toteavaa, ja lyhyet lauseet kertovat vain välittömästä. Kirja pitää lohduttomissa pihdeissään heti ensimmäiseltä sivulta, ja sen todellisuuden tunne jättää pysyvät jäljet. Erinomaista luettavaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
O niin kuin oikeus
Kun entisen aviomiehen (so., ensimmäisen entisen aviomiehen) pienvaraston sisältö päätyy huutokaupattavaksi maksamattomien laskujen vuoksi,...

-
Usein sanotaan , että vedenalaiset lomakuvat ovat meribiologialle sitä, mitä kirjabloggaus on kirjallisuuskritiikille. Kuvagallerioiss...
-
Keväällä YLE:n radiohaastettelussa kirjallisuuskriitikko Mervi Kantokorven hymähdys kajahti sadoissa kuulokkeissa ympäri Suomen. ”Kirjamaai...
-
Vuosi on kiusallisen lyhyt aika. Minulle novellihaaste tarjosi enemmän toteuttamattomia tavoitteita kuin täyttymystä. Kenties pitkässä lu...