 |
| Kuva: Wikipedia / Public Domain |
Buck on kookas bernhardilaisen ja skotlanninpaimenkoiran risteytys, joka varastetaan Kaliforniasta valjakkokoiraksi Alaskaan. Hillitty ja sivistynyt ympäristö muuttuu hetkessä kylmäksi erämaaksi ja kamppailuksi lauman herruudesta. Klondyken kultakuume tuo pohjoiseen monenlaista hiihtäjää, joista kaikki eivät selviä äärimmäisissä olosuhteissa heikkouttaan, ylpeyttään tai osaamattomuuttaan. Buck oppii vaihtelevien isäntien ja valjakoiden tavoille, mutta iskujen, paleltumien ja haavojen kautta hän myös muuttuu pehmeästä lemmikistä joksikin paljon alkukantaisemmaksi. Erämaassa omaisuus, sivistys ja moraali ovat painolastia.
Not that Buck reasoned it out. He was fit, that was all, and unconsciously he accommodated himself to the new mode of life. All his days, no matter what the odds, he had never run from a fight. But the club of the man in the red sweater had beaten into him a more fundamental and primitive code. Civilized, he could have died for a moral consideration, say the defence of Judge Miller's riding-whip; but the completeness of his decivilization was now evidenced by his ability to flee from the defence of a moral consideration and so save his hide. He did not steal for joy of it, but because of the clamor of his stomach. He did not rob openly, but stole secretly and cunningly, out of respect for club and fang. In short, the things he did were done because it was easier to do them than not to do them.Seikkailukertomus The Call of the Wild (1903) (suom. Erämaan kutsu) lienee kuuluisin Jack Londonin teoksista. Se, kuten monet muutkin tuon ajan klassikot, ilmestyi ensin aikakauslehdessä jatkokertomuksena. Kertomus on siitä huolimatta eheä ja tiivis. En ole näiden eläintarinoiden suuri ystävä, mutta London pitää koirien psykologisoinnin yksinkertaisena. Valjakoiden matkoja reunustavat upeat kuvaukset Alaskan ja Yukonin talvisista maisemista.
