Anarkistit

Joseph Conrad, Anarkistit. Englanninkielisestä alkuteoksesta The Secret Agent (1907) suomentanut Kristiina Kivivuori. Saatesanan kirjoittanut Otto Mattsson. Otava, Keuruu, 2004.

Adolf Verloc pitää suhruista krääsäkauppaa Lontoon Sohossa 1860-luvulla. Verloc on myös vieraan vallan agent provocateur, mistä lankeaa lisätuloja. Sitten vastoin kaikkia tapoja hänet kutsutetaan lähetystöön keskellä päivää. Siellä ollaan tyytymättömiä hänen tehottomuuteensa. Verloc saa tehtäväkseen toteuttaa pommiattentaatin, mikä on shokki tälle mukavuuteen ja laiskuuteen tottuneelle miehelle. Hän värvää tehtävään vaimonsa heikkolahjaisen ja herkän veljen, ja pommi räjähtää liian aikaisin. Se järkyttää paitsi Verlocia myös anarkistipiirejä ja poliisilaitosta.

Joseph Conradin Anarkistit on hidas kirja: dramaattisesta aiheestaan huolimatta toimintaa on vähän (rohkeus ja kyky toimia tulevat sitten yllättävältä suunnalta). Ulkoisen toiminnan sijaan Conrad keskittyy henkilöiden sisäiseen maailmaan, ja kerronta kuljettaa molempia tasoja henkilöiden kohtaamisissa. Tapausta tutkivan ylitarkastajan ja tämän esimiehen välinen miekkailu on herkullista luettavaa. Mitään ei tietenkään sanota suoraan, mutta loukkaukset ovat suoria.

  Apulaispäällikkö veti kätensä, joka tuki hänen kallellaan olevaa päätään, niin äkkiä pois, että olisi luullut koko hänen vartalonsa kaatuvan raukeasta asennostaan. Mutta päinvastoin, hän suoristautui erittäin valppaan näköisenä suuren kirjoituspöydän takana, jolle hänen kätensä oli pudonnut terävästi kolahtaen.
  "Sen haluaisin tietää, miksi te ette muistanut sitä ennen kuin nyt."
  "Muistanut", ylitarkastaja toisti hyvin hitaasti.
  "Niin. Ennen kuin teidät kutsuttiin tähän huoneeseen."
  Ylitarkastajasta tuntui kuin ilma olisi ikävällä tavalla kuumentunut hänen vaatteidensa ja ihonsa välissä. Sellaisen tuntemuksen voi arvaamaton ja uskomaton kokemus aiheuttaa.

Conradin anarkistit ovat tunareita mutta eivät millään koomisella tavalla. Suoraan toimintaan sitoutuneet välttävät suoraa toimintaa. Terrori-iskun motiivitkaan eivät liity pelon luomiseen vaan anarkismin profiilin kohottamiseen poliisin silmissä. Kaikki on hillittyä, keskinkertaista ja harmaata.

  "Kuule, mitä sinä tiedät hulluudesta ja epätoivosta?"
Professori lipaisi kielensä kärjellä kuivia, ohuita huuliaan ja sanoi opettavaisesti:
  "Sellaista ei ole olemassakaan. Kaikki intohimo on mennyttä. Maailma on keskinkertainen, veltto, vailla voimaa. Ja hulluus ja epätoivo ovat voima."

Pidinkö kirjasta? En ole varma. Conradin kerronta on rönsyilevää ja ilmaisuvoimaista, henkilöt hevosajureista lähetystövirkailijoihin kiehtovia, mutta kohtaamiset ovat paikoin puuduttavia. Henkilöitä kuvataan, he vaihtavat vuorosanoja, mutta on vaikea nähdä, mitä kohtaamisessa on panoksena. En ehkä ole vielä tarpeeksi kärsivällinen lukija.

Pimeyden sydän

Joseph Conrad, Pimeyden sydän.  Englanninkielisestä alkuteoksesta "Heart of Darkness" (1902) suomentanut Kristiina Kivivuori. Otava, Keuruu, 2010.

Joseph Conrad (1857-1924) syntyi Venäjän miehittämässä Puolassa, eli perheensä kanssa karkotettuna Pohjois-Venäjällä ja päätyi vanhempiensa kuoltua 16-vuotiaana Marseilleen ja sitä kautta merille. Hieman myöhemmin hän pestautui englantilaiseen laivaan ja työskenteli itsensä kapteeniksi ja Britannian kansalaiseksi. Conrad aloitti kirjailijan uransa vuonna 1894 seilattuaan maailman meriä (ja jokia) 20 vuotta.

Pimeyden sydän alkaa seesteisesti Thamesin suistossa. Joukko ystävyksiä odottaa nousuvettä keikkuvan laivan kannella, ja yksi miehistä, Charles Marlow, kertoo ajankuluksi kokemuksistaan belgialaisen kauppayhtiön palveluksessa jokilaivan kapteenina. Jokea ympäröivä viidakko on musta, mutta mustempia ovat eurooppalaisen siirtomaahallinnon tavat, joilla se kohtelee paikallisia. Marlow saa tehtäväkseen noutaa englantilaisen norsunluukauppiaan, Kurtzin, kaukaa yläjuoksulta. Kurtz on vienyt äärimmilleen keinot, joilla hän norsunluuta hankkii, ja selitykset, joilla hän oikeuttaa tekonsa.

Pimeyden sydän on englanninkielisiä klassikoita ja ehkä syystä. Kerronta on paikoin lumoavaa. Kuuluisin kirjasta tehty elokuvasovitus lienee Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nyt., joka sijoittaa hyvin väljästi kirjaa seuraavat tapahtumat Vietnamin sodan keskelle.