maanantai 26. huhtikuuta 2010

Description

Monica Wood, Description. Writer's Digest Books, Cincinnati, OH, USA, 1995.

Monica Wood on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on kirjoittanut lukuisia novelleja, neljä romaania ja pari kirjoittamisopasta. Description ilmestyi Writer's Digest Books -sarjassa muiden samankaltaisten oppaiden jatkona.

Deskriptio juontuu latinasta ja tarkoittaa kuvausta tai esitystä. Sanan sisällä on scribere, kirjoittaa, vaikka suomennos sisältää sanan kuva. Oli miten oli, Description käsittelee fiktion kerrontaa eli sitä, miten kirjoittaja välittää tarinansa sanoin ja mitä asioita tulisi ottaa huomioon ja mitä välttää. Wood kytkee mukaan kaikki kirjoittamiseen liittyvät valinnat lauserakenteista kertojan näkökulmaan ja dialogiin. Niinpä kahdeksassa luvussa käydään läpi paljon aiheita, mutta monien WDB-sarjan muiden teosten tapaan kirja on luku-urakkana kevyt.

Wood on kirjoittanut valtaosan kirjassa käsiteltävistä esimerkeistä. Niinpä hän voi havainnollistaa ja korjata huonoa kerrontaa ilman vaaraa tekijänoikeusrikkomuksista tai loukkaantuneista kollegoista.

Ehkä kirjoittamiskirjoihinkin voi jäädä koukkuun.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Fasismi

Leif Sundström, Fasismi. Like, Keuruu, 2007.

Leif Sundström on freelance-toimittaja, jolla on takanaan monipuoliset kansainväliset opinnot. Fasismi on viime vuosisadalla vaikuttanutta poliittista ideologiaa käsittelevä yleisteos, joka syntyi esipuheen mukaan opinnäytteen sivutuotteena. Kirja esittelee hieman vaikeasti määriteltävän ideologian tyypilliset piirteet, ihmis- ja yhteiskuntaihanteet ja erilaiset fasistiset hallinnot eri puolilla maailmaa. Mussolinin Italian ja Hitlerin Saksan lisäksi enemmän tai vähemmän fasistisina voidaan pitää Stalinin Neuvostoliittoa, Maon Kiinaa, Francon Espanjaa, Pinochetin Chileä ja Perónin Argentiinaa.

Fasismia ei ole helppo määritellä. Sen periaatteita ei ole kirjattu selkeäksi poliittiseksi doktriiniksi, vaan jokainen fasistinen hallinto on muotoutunut paikallisten erityispiirteiden mukaan. Lisäksi fasismi korostaa ennen kaikkea käytäntöä, tekemistä ja toimintaa sitoutumatta tiukasti omiin ohjelmajulistuksiinsa. Historiassa julistuksista on luovuttu, jos käytännön tarve on sitä vaatinut, ja seurauksena on ollut usein irrationaalinen tai ristiriitainen ohjelma. Määritelmiä on kuitenkin yritetty tuottaa, ja Sundström jakaa määritelmät neljään ryhmään. Ensimmäisen mukaan fasismi keskeisesti vastustaa mm. kommunismia, liberalismia ja demokratiaa. Se kieltää kansalaisoikeudet, moniarvoisuuden ja kansainväliset lait. Toinen ryhmä määritelmiä liittää fasismiin muita ismejä: autoritarismin, imperialismin, totalitarismin ja mm. näiden lisäksi valtion junaileman talouden ja ideologian mukaisen kulttuuri-ilmapiirin. Molemmat määritelmät näkevät yksilön oikeudet ja poliittiset vaikutusmahdollisuudet uhkana kansalliselle yhteisöllisyydelle. Kolmas ryhmä korostaa toimintatapoja, joiden mukaan fasismi kulkee muassaan ideologian mukainen estetiikka, integroi ihmismassat mukaan politiikkaan, ihannoi väkivaltaa, korostaa maskuliinisuutta, ihailee nuoruutta ja elinvoimaa sekä arvostaa henkilökohtaista kutsumusta ja uhrautumista. Neljäs ryhmä koostuu fasismin valtaannousun selityksistä (esim. pettyneen keskiluokan ideologia). Fasismi on aina autoritaarista ja totalitaristista, mutta kaikki autoritarismi ja totalitarismi ei ole fasismia.

Yhteistä monille fasismin sovellutuksille on yhteisöideologia, jossa oman kansan historiaa, ominaisuuksia ja perinteitä ihannoidaan, minkä vastapainona nähdään "epäpuhtauksien" siivoaminen. Fasistinen ulkopolitiikka on aggressiivista, ja muihin kansoihin katsotaan alaspäin. Fasismi tähtää totalitarismiin, jossa valtio ohjaa poliisin ja byrokratian avulla kaikkea. Näin ihmisen yksityinen alue rajautuu uniin. Totalitaristinen yhteiskunta saa kasvot autoritaarisessa ja palvotussa Johtajassa. Totalitarististen hallintojen tapaan oppositio nujerretaan terrorin avulla. Valtaan päästyään fasismi liittoutuu perinteisen porvarieliitin kanssa, vaikka puolueen lähtökohdat ovat usein kumoukselliset, työväen tukeen nojaavat ja kapitalismia vastustavat. Fasistinen valtio ei julista teoriaansa kirjoituksissa, vaan julkisen tilan valtaamissa puheissa, lauluissa, symboleissa, univormuissa ja kulkueissa. Fasismi edustaa kannattajilleen sosiaalidarvinismia ja voittajien ideologiaa, vaikka tosiasiassa sitä kannattavat häviäjät: ne, jotka jonkin kriisin yhteydessä ovat menettäneet asemansa tai kärsineet arvovaltatappion ja jotka nyt toivovat häviönsä mitätöimistä ja menetetyn aseman palauttamista. Onnelliseen ja tyytyväiseen kansaan fasismi ei tartu.

Sundström käy läpi syyt fasismin nousuun Saksassa, Italiassa ja muutamassa muussa maassa, joskin rajanveto on hankalaa autoritaristisen sotilashallinnon ja fasismin välillä. Fasistisen yhteiskunnan erityispiirteitä ja ihmiskuvaa ruoditaan parin luvun verran. Lopuksi Sundström luotaa fasismin tulevaisuutta. Kirjassa on fasismin kehitykseen liittyvä aikajana, runsaasti lähdeviitteitä ja pitkä kirjallisuusluettelo. Sundströmin asiateksti on moitteetonta, mutta paikoin toistoa olisi voinut karsia ja jäsennystä täsmentää.

sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

Lepakkomies

Jo Nesbø, Lepakkomies. Norjankielisestä alkuteoksesta Flaggermusmannen (1997) suomentanut Outi Menna (2001). Like, Juva, 2008.

Norjalainen Jo Nesbø toimi pörssimeklarina ennen kirjailijan uraansa. Hän on myös Di Derre -yhtyeen laulaja ja sanoittaja. Hän on kirjoittanut pääosin dekkareita, joiden päähenkilö on oslolainen rikosetsivä Harry Hole. Lepakkomies on dekkareista ensimmäinen. 

Australiassa on tapettu raa'asti norjalainen nuori nainen, ja Harry Hole komennetaan paikalle auttamaan paikallisia poliiseja tutkimuksissa. Pian kuoleman taustalta paljastuu laajempia yhteyksiä, ja poliisit huomaavat jahtaavansa sarjamurhaajaa. Harry Hole, englantilaisittain Holy, kahvaa huumekauppiaiden, pummien, parittajien ja prostituoitujen kanssa menettäen pari hammasta ja murtaen muutaman kylkiluun kielimuurin ja keskusteluvaikeuksien takia. Tosin Hole ei ole itsekään aivan puhdas pulmunen.

Nesbøn debyytti on ainakin vauhdikas. Aboriginaalien kova kohtalo on esillä kannesta kanteen, ja tavalliset ihmiset tuntuvat kiinnittävän historiaan tavanomaista enemmän merkitystä.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Paluu pimeään

Asko Sahlberg, Paluu pimeään. WSOY, Juva, 2006.

Asko Sahlbergin Paluu pimeään päättää kolmiosaisen tarinan Göteborgiin ihmisiä ja itseään paenneesta suomalaismiehestä. Jälleen on kulunut viisi vuotta edellisen kirjan tapahtumista. Levottomuus on hellittänyt: mies on vakituisessa työssä, vakituisessa suhteessa ja vakituisessa asunnossa. Olutmerkit ja kuppilat ovat vaihtuneet tasokkaampiin. Silti jalat vetävät öisille kaduille ihastelemaan hämärää, pimenevää kaupunkia ja sen ihmisiä. Päähenkilön kohtaamat Göteborgilaistuneet suomalaiskohtalot kompastelevat ylpeyteensä ja tyhjiin pulloihin.

Sahlbergin kuvaama ympäristö välittyy harkittujen, osin runollisten kielikuvien kautta. Paluu pimeään välittää edeltäjiensä tapaan syksyisen tunnelman, mutta se sisältää enemmän toimintaa ja vähemmän ahdistusta.

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Hämärän jäljet

Asko Sahlberg, Hämärän jäljet. WSOY, Juva, 2002.

On kulunut viisi vuotta Pimeän äänen tapahtumista. Suomalaismies asuu edelleen Göteborgissa, hän edelleen harhailee kaupungin katuja kuin riivattu, mutta hänen vihansa on laantunut. Kenties pitkä yksinäisyys on tehnyt tehtävänsä, koska hänen havaintonsa ei ole entiseen tapaan ladattu, ja hän osoittaa jopa myötätuntoa. Naapurin eksynyt tunisialaisnainen ja palvelutalon vaikeasti sairas nuori nainen herättävät hänessä hyväntekijän.

Kirjan ruotsinsuomalaiset on kaikkinensa surkeaa sakkia. Heidän alkoholin ympärille käpertyvät kohtalonsa liukuvat kohti loppuaan ilman huomista. Omakotitaloalueiden ulkopuolinen monikulttuurinen Göteborg on väkivallan, huumeiden ja prostituution sekamelska.

torstai 1. huhtikuuta 2010

The Marshall Plan for Novel Writing

Evan Marshall, The Marshall Plan for Novel Writing. Writer's Digest Books, Cincinnati, Ohio, USA, 1998.

Evan Marshall yhdysvaltalainen kirjailija ja kirjallisuusagentti. Vielä The Marshall Plan for Novel Writing -kirjan julkaisemisen aikaan hän oli enimmäkseen kirjallisuusagentti, joka siis välittää kirjailijoiden tekstejä kustannusyhtiöille. Sen jälkeen on julkaissut lastenkirjoja ja jännäreitä.

Kirjoittamisoppaiden tapaan kirja on suunnattu ensimmäistä kirjaansa suunnitteleville. Marshall Plan on kuusitoistavaiheinen ohjelma, jota noudattamalla syntyy romaani. Ohjelma ei ole mitenkään houkutteleva tai hyvä, mutta ehkä se vähentää epävarmuutta, jos ei ole mitään tapaa jäsentää ensimmäisen liuskan ja valmiin käsikirjoituksen välistä matkaa. Kun suuret ikäluokat ovat jäävät eläkkeelle kirjoitusharrastus kenties yleistyy, eikä romaanien kynäily ole alkuunkaan huono harrastus.

Ensin pitää päättää kirjallisuuden laji, johon tarina istuu. Eri lajeissa, esimerkiksi jännäreissä, dekkareissa ja rakkausromaaneissa, on hieman toisistaan poikkeavat muotovaatimukset. Sitten luonnostellaan tarina, päähenkilö ja sivuhenkilöt. Marshall tarjoaa lomakepohjia, joihin kirjataan henkilöiden tiedot. 

Varsinainen tarinan jäsennys alkaa kohtausten suunnittelulla. Henkilöillä on keskenään ristiriitaisia tarinapäämääriä, mistä syntyy konflikteja. Kohtaukset käsittelevät näitä konflikteja. Marshall vaatii ainakin kolme yllätystä määrättyihin kohtiin kirjaa. Sitten käsikirjoitusta tulee muokata tiiviiksi ja siistiksi tarinaksi. Lopulta se lähetetään (Yhdysvalloissa) kirjallisuusagentille tai suoraan kustannustoimittajalle.

Kirja olettaa hyvin vähän perustietoja mistään ja pitää lukijaa kädestä aivan yksinkertaisissakin asioissa.  Ehkä Marshall Planin avulla saa kirjan kirjoitettua, mutta ei välttämättä kovin hyvää.  Kirjan on tarkoitus myydä, ja viihdekirjat myyvät usein paremmin kuin kaunokirjallisuus. Evan Marshall alleviivaa ohjelmansa reunaehtoja pariin otteeseen: tulos on viihdekirjallisuutta, jossa on onnellinen loppu, jossa romanttiset koukerot loppuvat onnellisesti ja jossa kaikkiin kysymyksiin pitää tulla vastaus eli kaikkien juonilankojen pitää selvitä.

Marshallin kieli on yksinkertaista, kirjan taitto siisti ja teksti helppoa ja väljää. Kirjoittamisoppaana kirja on köykäinen.