sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

A World Undone

G. J. Meyer, A World Undone: The Story of the Great War, 1914 to 1918. Bantam Dell, New York, NY, USA, 2006.

Yhdysvaltalainen G. J. Meyer opiskeli kirjallisuutta ja työskenteli toimittajana ja yliopistolehtorina ennen kirjailijan uraansa. Hän on kirjoittanut tietokirjoja mm. Tudor-hallitsijasuvusta ja yhdysvaltalaisista henkirikoksista.  A World Undone käsittelee ensimmäistä maailmansotaa, jonka aikalaiset tunsivat suurena sotana.

Kirja alkaa Sarajevon laukauksista, jotka tappavat Itävalta-Unkarin ruhtinaan Franz Ferdinand von Habsburgin. Tapahtumia taustoittaakseen Meyer kokoaa yhteenvedon Itävalta-Unkarista, äskettäin Balkanilta vetäytyneestä Ottomaanien imperiumista ja syntyneestä valtatyhjiöstä. Kirja käsittelee perusteellisesti (kirjan kattaman ajanjakson huomioon ottaen) kansainvälisen kriisin, joka seuraa Itävalta-Unkarin Serbialle esittämästä uhkavaatimuksesta, diplomaattiset ponnistelut sodan estämiseksi ja eri maiden kankeiden sotilaallisten uhkakuvien ja vielä kankeampien liikekannallepanosuunnitelmien aiheuttamat ongelmat. Venäjä ei voinut tehdä osittaista liikekannallepanoa ja siten rauhoittaa Saksan sodanjohtoa. Esimerkiksi Saksa ei voinut tehdä liikekannallepanoa hyökkäämättä Luxemburgiin ja Belgiaan. Kun Saksa hyökkäsi Belgiaan, Englanti ei voinut enää jäädä katsomaan sivusta. Vaikka pelissä oli juonikkaita virkamiehiä ja diplomaatteja, hallitsijat eivät jarruttaneet kriisin eskaloitumista. Sodan alussa Euroopassa hallitsi neljä itsevaltiasta: Saksan Kaiser Vilhelm II (Hohenzoller), Itävalta-Unkarin keisari Frans Joosef I (Habsburg), Venäjän tsaari Nikolai II (Romanov) ja Ottomaanien sulttaani Mehmet V, joista kaikki katsoivat valtakuntiensa ja arvovaltansa vähenemistä huolestuneena. Sotaa pidettiin yhtenä lääkkeenä arvovallan palauttamiseen.

Ensimmäinen maailmansota oli ensimmäinen, jossa tasaveroiset modernit armeijat ottivat yhteen. Vaikka tykistö osoittautui tehokkaimmaksi aselajiksi, konekiväärit pysäyttivät hyökkäyksiä ja junayhteydet mahdollistivat nopeat joukkojen siirrot, monet keskeisistä upseereista elivät vielä ratsuväen ja syvyyteen johtavien läpimurtojen aikaa -- monet heistä olivat saaneet koulutuksensa ratsuväessä. Ranskassa oli vieläpä vallalla offensiivikultti, jonka taktinen ohjeistus suosi aina hyökkäystä. Uusi teknologia ja kankea, vanha taktiikka johti valtaviin miestappioihin sekä itä- että länsirintamalla. Jotkut kenraaleista omaksuivat uudenlaisia, miehiä säästäviä taistelutapoja, mutta monet aivan ylimmistäkään johtajista eivät muuttaneet ajatteluaan neljässä vuodessa. Länsirintamalla yksikään kenraali ei onnistunut kampanjoillaan pääsemään asettamiinsa tavoitteisiin, mikä söi heidän uskottavuuttaan siviilihallinnon silmissä (missä sellainen oli).

Sota päättyi aikanaan, kun eurooppalaiset valtiot olivat käyttäneet loppuun sukupolvien ajan kootut voimavaransa (Liittoutuneet saivat ratkaisevia vahvistuksia Yhdysvalloista). Tuloksena oli 10 miljoonaa kuollutta sotilasta, miljoonia kuolleita siviileitä, ja vielä useampia haavoittuneita. Meyer toteaa, ettei Eurooppa ollut sodan jälkeen enää entisensä. Neljästä itsevaltiaasta ei ollut sodan jälkeen jäljellä ainuttakaan - monessa maassa itsevaltius purettiin ja korvattiin uusin järjestelmin, jotka enemmän tai vähemmän horjuivat seuraavaan sotaan asti

Meyer käsittelee sotaa armeijoiden tasolla ja pureutuu kaikkiin merkittäviin offensiiveihin, niiden tavoitteisiin ja tuloksiin. Narratiivi taukoaa hetkittäin merkittävien johtajien, sotaan osallistuvien maiden tai sodassa esiintyneiden ilmiöiden taustoittamiseen. A World Undone on erinomaista sotahistoriaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti