keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Täällä Pohjantähden alla: 2. osa

Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla: 2. osa. WSOY, Porvoo, 1960.

Sisällissodille on useita syitä, mutta köyhyys tapaa nostaa sisällissodan riskiä. Köyhissä maissa nuorten (miesten) osuus väestöstä on usein suuri. Nämä eivät tietenkään yksinään synnytä sotaa. Hallinnon heikkous ja jonkin väestönosan poliittisen toiminnan estäminen kanavoi energiaa ei-poliittisiin keinoihin. Sekään ei yleensä riitä, mutta organisoitunut ryhmä tai väestönosa pystyy synnyttämään konfliktin. Organisoituminen vaatii jonkinlaisen jaetun identiteetin, esimerkiksi ideologisen tai etnisen. Lisäksi tarvitaan aseita.

Väinö Linnan romaanitrilogian Täällä Pohjantähden alla toinen osa kertoo pienen hämäläisen pitäjän kautta, miten sisällissotaan jouduttiin ja miten siinä kävi. Suomi oli vuosisadan alussa köyhä suurruhtinaskunta. Väestö oli kasvanut nopeasti, ja teollistuminen oli tuonut muassaan työväenliikkeen, johon myös maattomat torpparit ja päivätyöläiset liittyivät. Viljeltävä maa tarjosi edelleen useimmille elinkeinon, mutta maanomistusta oli niukalti tarjolla. Poliittiset kanavat asian korjaamiseksi olivat vähäiset. Lakkoilu ei tuntunut tehoavan vaan pelkästään kiristävän maanomistajien ja maatyöläisten välejä. Kun sitten Venäjän vallankumouksen jälkeen väliaikaishallitus hylkäsi valtalain, joka esitti eduskuntaa Suomen korkeimman vallan käyttäjäksi, ja hajotti sosialistienemmistöisen eduskunnan, luottamus nuoren, vasta itsenäistyneen valtion poliittiseen järjestelmään katosi. Syntyi valtatyhjiö. Poliisivoimat korvattiin ideologisin joukoin (suojeluskunnat ja työväenkaartit). Työväenliike eli punaiset saivat tukea (eli aseita) Venäjän bolshevikeilta ja porvarit eli valkoiset sotaa käyvältä Saksalta.

Romaanitrilogian ensimmäisessä osassa Jussi Koskela raivaa korvesta itselleen torpan peltoineen. Hän on maalaisaatelin unelmatorppari: nöyrä, hiljainen ja ahkera. Hänen vanhin poikansa Akseli on lapsesta lähtien yhtä ahkera, mutta nöyryyden sijasta hän on täynnä hiljaista raivoa, joka kanavoituu työväenliikkeen kautta toiminnaksi. Torppa on työsuhdeasunto, joka siirtyy Akselille tämän mennessä naimisiin. Kun maanomistajat eivät enää lohko uusia torppia, hänen veljensä aikuistuvat vanhempiensa nurkissa. Ensimmäinen maailmansota linnoitushankkeineen tuo kylään hetkellisesti töitä, ja silloin tällöin on tarjolla sekalaista keikkaa, mutta joutilaisuus, korttipelit ja juopottelu alkavat tuottaa järjestyshäiriöitä. Kylälle tulee viinaa, "ihminen" ja puukotus.
- Kattosit edes joskus sanomalehtee. Ja olis tossa noita puolueen vihkojakin että rupeisit vähän ymmärtään työväen asiaa niin kun Aleksikin.
- Kyllä leka ja lapio opettaa tunteen työväen asiaa paremmin kun ne sinun vihkos. Ja kävit sinä ittekin kylällä, ei siittä ny vielä ole kun kymmenen vuotta.
- Juu mutten minä hieronu mäensyrjiä. Ja tommosissa sakeissa. Kai sen nyt näit.
Romaanitrilogian toisessa osassa Koskelat raivaavat torppaa poliittisessa suossa. Maanomistus jakaa kyläläiset kahteen leiriin, ja kiristyvä poliittinen tilanne syventää juopaa. Ainoastaan kylän metsästäjä-keräilijä Susi-Kustaa jää kiistan ulkopuolelle. Poliittisten takaiskujen jälkeen valta työväenliikkeen sisällä alkaa liukua maltillisilta radikaalien käsiin. Kivivuoren isä ja poika astuvat taistelun tieltä sivuun pitäen parempana laillista kanavaa. Vanha sosiaalinen rakenne murtuu, ja uuden (ja kovasti väliaikaisen) valta-asetelman päihdyttäminä huono-osaiset Laurilat alkavat suoristaa kokemiaan vääryyksiä. Koskelan Akselista kehittyy johtaja ja vastuunkantaja, mutta uuden aseman hintana on illuusiottomuus.
Kuunnellessaan neuvottelua esikunnassa Akseli oli epämääräisesti tajunnut erään asian, jota hän aikaisemmin ei ollut ajatellut. Tähän saakka hän oli kokenut vastuun yksinomaan henkilökohtaisten tehtävien suorittamisesta, mutta esikuntaa katsellessaan ja kuunnellessan hänelle tuli mieleen, ettei vallankumouksella ollut  mitään salaperäistä voimaa eikä mahtia. Sen muodostivat yksinkertaisesti hän ja hänen kaltaisensa miehet.
On tuskin mikään paljastus, että punaisille ei sisällissodassa käy hyvin. Taistelujen päätyttyä alkavat poliittiset puhdistukset. Monet valkoiset pitävät sotaan syynä kansan huonompia, epäinhimillisiä aineksia, jotka muissa kansoissa oli kitketty vuosisatojen mittaan ja jotka piti nyt hävittää tyystin. Vasta ulkomainen painostus alkaa rauhoittaa teloituksia. Silti leireillä nähdään nälkää ja kuollaan. Politiikasta täysin sivussa pysynyt nöyrä, hiljainen ja ahkera Jussi saa säästöillään ostettua maata vain kahteen hautapaikkaan.

Romaanitrilogian ensimmäisessä osassa Linnan myötätunto liikkui työtä tekevien torppareiden pihoilla, tuvissa ja pelloilla, mutta nyt toisessa osassa se katoaa jo ennen ensimmäisiä väkivaltaisuuksia. Tapahtumien lähtiessä käyntiin ne alkavat vyöryä omalla voimallaan, ja vanhat kaunat ja kiusat kääntyvät laukauksiksi tai tuomioiksi. Aivan hetkittäin vierailee tarinassa rakkaus ja toivo mutta nekin vain lavastamassa tulevat menetykset. Kun viimein laskin kirjan kädestä, olin kuin jyrän alle jäänyt. Ohutta on ihmisen onni.

Teos on osa ihminen sodassa -lukuhaasteurakkaani. Kirja on myös osa kimppalukuhanketta, jossa sivakoidaan pari pidempää klassikkoa tasatahtiin.

5 kommenttia:

  1. Tämä TPTA:n toinen osa oli ykkösosaa järisyttävämpi kokemus. Vaikka kirjan kuvaamat tapahtumat ovat toki historian tunneilta tuttuja, Linna antaa niiden ympärille lihaa ja luita. Tunteisiin kirja vetoaa varmasti, halusi tai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, eikä kirja tunnu kuluvan lukemalla. Kansalaisyhteiskunnasta on jossain vaiheessa maksettu kalliisti. Se näkyy ja tuntuu trilogian toisesta osasta.

      Poista
  2. Aihe on kiinnostava ja vaikka Linna kirjoittaa hienosti suosittelen "lämpimästi" tutustumaan oikeisiin historiankirjoituksiin. Ainakin täällä Etelä-Suomessa sisällissodan infernaaliset arvet näkyy edelleen kun tutustuu paikallishistoriaan. Ja Linnan teosten sisällisodan aiheuttamat kaunat ovat sieltä aivan kevyemmästä päästä. Omassa kotikaupungissa oli joukkoteloituksia, pikaoikeudenkäynteja hiekkakuopan reunalla ja kaikkea muuta aivan käsittämätöntä mitä se "veli veljeä vastaan" aiheutti. Mm. Marko Tikalla on mielenkiintoinen "Terrorin aika" johon kannattaa tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, muutaman vuoden ajan Pitkänsillan luodinreikiä sain ihailla päivittäin. Kevyttä tai ei, Linna pääsee osapuolten pään sisään katselemaan kiväärin piippua pitkin molempiin suuntiin ja tutustuttamaan ampujaan ja ammuttavaan satojen sivujen ajan. Se on tehokasta, koska ampumisella on silloin merkitystä; lukijalla on side henkilöihin.

      Historiankirjoituksia sisällissodista olen jonkin verran lukenut, joskaan en aivan viime vuosina. Suomen sisällissotaa olen melkeinpä aiheena väistellyt, mutta tuohon Marko Tikkaan voisi tutustua. Tässä on kuitenkin paksu pino Beevorin sotahistoriaa edessä, joita yritän kiertää.

      Poista
    2. http://artotee.blogspot.fi/2014/03/a-writer-at-war.html

      Poista