torstai 15. toukokuuta 2014

1177 B.C.

Eric H. Cline, 1177 B.C.: The Year Civilization Collapsed. Princeton University Press, Princeton, NJ, USA, 2014.

Eric H. Cline on yhdysvaltalainen muinaishistorian ja arkeologian professori. Hän on tehnyt kaivauksia Lähi-Idässä ja Egeanmeren saaristossa sekä kirjoittanut toistakymmentä tietokirjaa Välimeren pronssikauden kansoista. 1177 B.C. on ensimmäinen osa muinaishistorian käännekohdista kertovaa kirjasarjaa.

Myöhäisellä pronssikaudella vuonna 1177 eaa ns. merikansat hyökkäsivät Egyptiin. Faaraon onnistui voittaa tunkeutujat, mutta taistelun heikentämänä valtakunnan satoja vuosia jatkunut loisto alkoi hiipua. Samoihin aikoihin hiipui myös muiden itäisen Välimeren kansojen kukoistus: minolaiset, mykeneläiset, troijalaiset, heetit, kaananilaiset ja babylonialaiset kärsivät kaikki kulttuurisesta romahduksesta. Kauppareitit hiljenivät, kirjoitusjärjestelmät unohtuivat, rakennushankkeet pienenivät ja kuninkaat unohtuivat. 

Pelkkä merikansojen hyökkäys ei lamauttaisi sivilisaatiota laajalta alueelta, joten Cline käy läpi esitettyjä vaihtoehtoja: maanjäristykset, ilmastonmuutos, kuivuus, nälänhätä ja levottomuudet. Pyöriteltyään niitä aikansa Cline ei kuitenkaan päädy suosimaan niistä mitään vaan esittää romahduksen syyksi näiden yhdistelmän. Samanaikaiset poikkeustilat ja muutokset vahvistivat toistensa vaikutuksia. Vaikka kansat olisivat toipuneet yhdestä ongelmasta, ne eivät selvinneet useasta samanaikaisesta ongelmasta. 

Cline on arkeologi, ja merkittävä osa kirjasta käsittelee löytöjä ja kirjallisia lähteitä (kuninkaiden kirjeenvaihtoa, kaiverroksia) sekä näistä tehtäviä päätelmiä. Hän esittää vanhoja teorioita ja esittelee, miten ne on kumottu. Kaikki väittämät ovat epävarmoja. Monesta asiasta ei voi sanoa juuri mitään. Cline käyttää sivun toisensa jälkeen alustaen johtopäätöstä, että kansojen välillä oli kauppaa, diplomatiaa ja kulttuurivaihtoa. Hän tahtoo sanoa, ettei ihminen ollut tuolloin nykyistä kummempi. Sitten hän esittelee todistusaineistoa romahduksesta ja kaupankäynnin hidastumisesta. Tuhon syiden lisäksi hän kuvailee arkeologien tutkimusmenetelmiä. Sota jättää kovin erilaiset jäljet kuin maanjäristys tai tuhoisa tulipalo. 

Kirja ei ole lupaava alku tietokirjasarjalle. Heti alusta asti tuntuu, ettei Cline luota aiheensa kiinnostavuuteen. Hän yrittää rakentaa väkinäisiä kolmen vuosituhannen mittaisia aasinsiltoja pronssikaudesta tähän päivään ikään kuin perustellakseen työnsä. Hän tekee jatkuvia viittauksia tekstissä eteenpäin lietsoakseen mielenkiintoa ("kuten tulemme näkemään hieman alempana"). Kaikki on epävarmaa, mutta silti kirjoittaja leipoo virkkeisiin isoja adjektiiveja, jotka kaikuvat draamaa, lopullisuutta ja kolmeatuhatta vuotta. Isoihin sanoihin ulottuu myös amerikkalainen inflaatio: Cline puhuu itäisen välimeren noin kymmenestä kansasta globaalina sivilisaationa. Kirjan otsikkokin johtaa hieman harhaan, koska romahdus tapahtui noin sadan vuoden aikana. Ärsyttävää on myös sanan 'me' epäselvä käyttö. Hän viittaa sillä yhtäällä lukijaan ja itseensä ("siirtykäämme tarkastelemaan...") ja toisaalla tiedeyhteisöön ("emme voi sanoa mitään varmaa...").  

Asiaa on lopultakin melko ohuelti, ja kirja kärsii toistosta ja rönsyistä. Tarkastelu pomppii sinne tänne, eikä tuloksena rakennu kuin arvailuja ja huteria argumentteja. Arkeologien kirjoittamat historiateokset eksyvät joskus puhumaan tuttujen ja puolituttujen kaivauksista, ja Cline ottaa muutaman askeleen siihen suuntaan. Vaikka kirja ei keskity merikansojen hyökkäykseen, Cline viettää pitkän aikaa tarkastellen myöhäisen pronssikauden kansojen välisiä konflikteja ja sodan jälkiä arkeologin näkökulmasta. Kirja on siten osa ihminen sodassa -lukuhaasteurakkaani.

2 kommenttia:

  1. Aiheen vierestä, liittyen haastevastaukseeni: blogini kommentissa kaivattiin esimerkkisanaa, jossa olisi mukana se merkitön ruotsalaisäänne. Varmuuden vuoksi vinkkaan tänne kysymyksestä. :)

    VastaaPoista