keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Emma

Jane Austen, Emma. Toimittanut ja johdannon kirjoittanut Fiona Stafford. Penguin Classics, London, UK, 1996 (2003).

Jane Austenin 1800-luvun alkuun sijoittuva romaani Emma (1815) uppoutuu maalaisaatelin elämään. Austen houkuttelee taitavasti lukijan sovinnaisuuksien hallitsemaan seurapiiriin, sen näennäisiin vaikeuksiin ja tylsään rutiiniin. Tapahtumia on niukalti, vaikka kerrontaan sulautuu viittauksia poliittisista tapahtumista ja sosiaalisista muutoksista. Pinnalta tarinassa näyttää olevan vähän panoksena, ja juuri se on osa tarinan lumousta.

Austen kuvaa seikkaperäisesti vierailuja, kutsuja ja keskusteluja. Sosiaalinen tila täyttyy tyhjänpäiväisyyksistä ja kohteliaisuuksista, eikä huumorille tai leikkisyydelle ole tilaa. Vihjailujen tulkitseminen on vaikeaa, havainto on subjektiivista ja ennakkoluulojen rasittamaa, eikä suoralle puheelle ole kanavaa edes hyvien ystävien kesken. Oleellista on, mitä seurapiiri ja naiset eivät tee. Tarina ei kurota näiden rutiinien ulkopuolelle, joten maalaisaatelin naisten elämä alkaa näyttää ankealta ja tyhjänpäiväiseltä (yläluokan etiketti puhkeaa ahdistavaan kukoistukseen kuningatar Victorian hallituskaudella).

Avioliitto, jonka äärellä Austenin romaani pyörii, on naisten ainoa pelivuoro. Itsenäisillä eli varakkailla naisilla on vaihtoehtoja, mutta ne, joilla ei ole maan tai perinnön tuomaa turvaa, joutuvat etsimään sopivan puolison tai hankkiutumaan töihin. Siinä sitten luovitaan suvun, seurapiirin, odotusten, intohimon ja epävarman tiedon ristiaallokossa.
I lay it down as a general rule, Harriet, that if a woman doubts as to whether she should accept a man or not, she certainly ought to refuse him.
Kirjan päähenkilö Emma Woodhouse asuu isänsä kanssa maaseudulla vaarojen keskellä. Kesien kuumuus ja muiden vuodenaikojen kosteus tai kylmyys vaanivat jatkuvasti ulkona liikkuvia (ja vetoisten ikkunoiden läheisyydessä istuvia). Etäisyydet vaikeuttavat vierailuja naapurustossa: jalan ei kukaan halua liikkua, eikä renkiä viitsi aina vaivata valjastamaan kärryjä. Pienet ympärillä tapahtuvat muutokset langettavat varjoja turvallisen arjen ylle, ja käytännön seikoista johtuvat epämukavuudet häiritsevät maalaisaatelin joutilaisuutta.

Emma on kaunis, varakas ja fiksu. Hänen asemassaan naiset hukuttavat aikansa taiteeseen, musiikkiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kotiopettajan onnistunut avioituminen synnyttää Emmassa itseään ruokkivan halun järjestellä muidenkin asioita, mutta nuoruus, vilkas mielikuvitus ja maaseutuelämän uomiinsa urautunut elämä eivät ole opettaneet lukemaan ihmisiä heidän omista lähtökohdistaan -- saati käsittelemään vilppiä. Niinpä Emma on ratkaisevissa kohdin väärässä. Tiiviissä seurapiirissä virheet lankeavat muiden kannettaviksi.

Penguin Classics -sarjan johdannot ovat maallikolle arvokkaita tiedonlähteitä. Fiona Stafford esittelee kirjan nimien sekä todellisten ja keksittyjen tapahtumapaikkojen suhdetta teemoihin ja henkilöhahmoihin. Austen on kylvänyt sanaleikkejä ja symboleja siinä määrin, että nimien suunnitelmallisuus alkaa saada tolkienmaisia piirteitä. Stafford lukee auki myös kohtauksia, kielikuvia ja ovelasti peiteltyjä viittauksia mm. seksuaalisuuteen.

Mitä kirjasta voi sanoa, mitä ei ole jo sanottu? Pidän Jane Austenin romaaneista. Emman esittämän joutilaan yläluokan itsehillintä ja tapa väistellä suoraa väittämää ja avointa konfliktia on herkullinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti