 |
| Kuva: Archive.org University of California Libraries / public domain |
Monet kauhuromantiikan teokset leikittelivät synkillä motiiveilla, myrskyillä, pahuudella, petoksilla ja rauhattomilla hengillä, mutta lopulta selittivät tapahtumat järkisyin. Matthew Gregory Lewisin romaani The Monk (1796) ei peräänny vaan lisää synkkään tarinaansa vielä mustaa magiaa, demoneja, loitsuja, insestiä, raiskauksia, inkvisitiota ja langenneita pappeja aiheuttaen yleisössä aikanaan monenlaista järkytystä.
Madridilainen kapusiiniapotti Ambrosio on kuuluisa hartaudestaan ja tinkimättömästä hengen puhtaudestaan. Sitten hänen seurassaan viihtyvä nuori munkki paljastuukin naiseksi, ja kiusaukseen joutunut Ambrosio lähtee hurjaan moraaliseen luisuun.
He perceived not, that his vanity was flattered by the praises bestowed upon his eloquence and virtue; that He felt a secret pleasure in reflecting that a young and seemingly lovely Woman had for his sake abandoned the world, and sacrificed every other passion to that which He had inspired: Still less did He perceive that his heart throbbed with desire, while his hand was pressed gently by Matilda's ivory fingers.Tämän ja etenkin siitä seuraavien lankeemusten ympärille on viritetty sekava tarinavyyhti, jossa nuorten parien on vaikea päästä naimisiin. Suvut työntävät nuoret naiset luostareihin, joista vapautuminen vaatii hyväksyntää itseltään paavilta. Tai sitten jotenkin sattuu esiaviollinen vahinko, joka johtaa kuolemaakin pahempaan tuomioon tämänpuoleisessa.
Lewis oli kirjaa kirjoittaessaan tuskin parikymppinen, joten tarina on rakennettu melko kehittymättömän ihmiskuvan varaan -- etenkin kun englantilainen kirjoittaa katolisesta Espanjasta. Siitä huolimatta on pakko tunnustaa, että tarinassa on vauhtia, tehoa ja paikoin sujuvuuttakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti