Pimeän ääni

Asko Sahlberg, Pimeän ääni. WSOY, Juva, 2000.

Asko Sahlberg on Heinolassa syntynyt ja Göteborgissa asuva kirjailija. Pimeän ääni on hänen esikoisteoksensa. Sen tarina sijoittuu Göteborgiin, minne 35-vuotias suomalaismies pakenee ahdasta, onnetonta, valmiiksi kirjoitettua elämäänsä. Hän vetää rajat todella taakse ja käärii itsensä joutilaaseen ja päämäärättömään olemiseen vieraaseen kaupunkiin pieneen asuntoon tarkkaan valittujen kirjojen ja musiikin keskelle. Arkisista askareista kasvaa rituaaleja. Levottomat jalat kuljettavat pitkin kaupunkia. Vaikka mies tuntee inhoa väkijoukkoja ja tyhjien merkitysten varassa könyäviä keskiluokkaisia ruhoja kohtaan, hän on pohjimmiltaan hyvä ja vaistomaisesti avulias. Se rikkoo hänen rakentamansa henkilökohtaisen rauhan piirin.

Kirjan tunnelma on synkkä. Edellisestä lukukerrasta, jolloin olin eri ihminen, on vajaa kymmenen vuotta, mutta kirjan teho ei ole heikentynyt vähääkään. Pimeän ääni on edelleen yksi suosikkiteoksistani.

Menestyjän kuntosaliharjoittelu & ravitsemus

Aleksi Niemi, Menestyjän kuntosaliharjoittelu & ravitsemus. Docendo, Porvoo, 2008.

Aleksi Niemi on liikunta-alan asiantuntija, joka toimii paitsi johtamassaan liikuntakonsultointiyrityksessä myös Suomen Kuntoliikuntaliitossa ja erilaisissa valmennus- ja koulutustehtävissä. Hänen kirjansa Menestyjän kuntosaliharjoittelu & ravitsemus on tukeva 400-sivuinen johdanto ihmisen perusfysilogiaan, ravitsemukseen ja ennen kaikkea kestävyys-, nopeus- tai maksimivoimaharjoitteluun. Olen käynyt salilla 15 vuoden ajan ensimmäistä vuotta lukuunottamatta ilman kirjattua pitkäaikaista ohjelmaa. Tämä ei ollut ongelma silloin, kun harjoittelun painopiste oli joukkue- tai kestävyysurheilussa. Nyt iän myötä joukkuelajit ovat jääneet ja pitkän matkan juoksulle on tullut esteitä, ja kuntosaliharjoittelu tuntuu houkuttelevimmalta jos kohta aivan erilaiselta korvikkeelta.

Internetistä löytyy sivustoja, joissa eritasoiset aloittelijat ja harteikkaat konkarit esittelevät harjoitusohjelmiaan ja ruokareseptejään joskus vaikeasti ymmärrettävällä slangilla. Niistä voi kaivaa esiin kohtuullisen ohjelman. Toisaalta Niemen kirja on erinomainen kokonaisnäkemys lihasten toimintaan, harjoittamiseen, huoltamiseen ja ylläpitämiseen. Harjoitusohjelmien rakentamiseen annetaan esimerkkejä ja perusteita. Kirjassa on erinomainen kokoelma harjoitusliikkeitä, joista esitetään suoritusten kuvat, kuvaukset, variaatiot, pääsuorittajalihakset, avustavat lihakset sekä ohjeet milloin ja kenen kannattaisi liikettä tehdä. 

Niemen teksti kulkee ihan moitteetta. Kirja voisi toki olla paremmin nimetty; Suomessa on totuttu pitämään menestymiset omassa tiedossa... tämä on tietenkin voinut tässä vuosien mittaan muuttua, en tiedä. Niemi ei ole vahvimmillaan lihasten rasittamiseen liittyvän kemian kuvaamisessa, ja teksti tuntuu liukuvan tosiasioiden päällä. Luu- ja lihaskarttakuvien tarkkuus voisi olla suurempi. Oli miten oli, kuntosaliharjoitteluun ja ruokailutapoihin (Niemi käsittelee jopa kasvissyöjän näkökulmaa!) kirja tuo ryhtiä.

Mies joka luuli vaimoaan hatuksi

Oliver Sacks, Mies joka luuli vaimoaan hatuksi. Englanninkielisestä alkuteoksesta The Man Who Mistook His Wife for a Hat (1985) suomentanut Marja Helanen-Ahtola (1988). Tammi, Helsinki, 2001.

Englantilais-yhdysvaltalainen Oliver Sacks on neurologian professori, joka on kirjoittanut tapauskertomuksia suurelle yleisölle. Mies joka luuli vaimoaan hatuksi käsittää parikymmentä kuvausta neurologisista sairastapauksista, joissa potilaan käsitys ympäristöstä jollain tapaan häiriintyy. Monet neurologiset ongelmat liittyvät nimenomaan aivojen oikeaan puoliskoon heikentäen mm. keskittymiskykyä, muistin toimintaa, käsitteiden ja symbolien tunnistamista ja ymmärtämistä ja ajan ja paikan tajua.

Filosofiassa yksi aivan perustavia kysymyksiä on ollut objektiivisen todellisuuden olemassa olo. Vaikka ongelma tuntuu ehkä filosofian ulkopuolelta katsottuna tyhjänpäiväiseltä, on todellisuutta ollut vaikea "todistaa". Ihminen riippuvainen siitä, mitä hän havaitsee ja miten hän tulkitsee aistihavaintoja. Niinpä voidaan sanoa, että ei ole olemassa todellisuutta, vaan ainoastaan havaintoja todellisuudesta. Sacksin kuvaamissa tapauksissa aistihavainnot tai niiden tulkinnat tavalla tai toisella vääristyvät, mikä paljastaa suhteen todellisuuteen - sikäli kun se on olemassa havaintojen kohteena - vähintäänkin hauraaksi.

Yksi potilas ei ole varma kädessään olevasta ruususta: "kuutisen tuumaa pitkä, kokoon kiertynyt punainen muoto ja siinä suora vihreä lisäke [...] Siltä puuttuu geometristen kappaleiden yksinkertainen symmetria... minusta tuntuu, että tämä voisi olla kukinto tai kukkanen". Toinen kokee elävänsä 1940-luvulla. Kolmas ei pysty näkemään kasvoja, vaan tunnistaa ihmiset liikkeen, eleen tai vaikkapa hatun perusteella. Neljäs ei tunne käsiään tai ruumistaan. Viides seisoo ja liikkuu pysyvästi kallellaan. Kuudes ei muista mitään muutamia sekunteja pidemmälle ja niin edelleen.

Sacks suhtautuu potilaisiinsa lämpimästi ja myötätuntoisesti etsien heistä alueen, jossa he ovat  tavallisten ihmisten kaltaisia. Teksti on helppolukuista ja sujuvaa. 

Kuilukaupunki, osat I ja II

Alastair Reynolds, Kuilukaupunki, osat I ja II. Englanninkielisestä alkuteoksesta Chasm City (2001) suomentanut Hannu Tervaharju. Like Kustannus, Helsinki, 2007.

Alastair Reynoldsin avaruusooppera jatkuu. Kuilukaupunki on toinen osa Ilmestysten avaruus -sarjassa. Paikat ovat osin samoja, mutta henkilöt ovat uusia. Palkkasotilas ja turvallisuusasiantuntija Tanner Mirabel epäonnistui työssään, kun hänen toimeksiantajansa Cahuella ja tämän vaimo saivat surmansa. Mirabelille jää ainoaksi tehtäväkseen kostaa. Takaa-ajo johtaa hänet Epsilon Eridanin aurinkokuntaan ja siellä nanoteknologisen viruksen riivaamaan Kuilukaupunkiin.

Kuilukaupunki on mehevää scifiä, jossa kehittynyt teknologia paiskoo ihmisen muistoja ja sitä kautta identiteettiä. Reynoldsin astronomitausta näkyy laskelmissa, joilla hän punoo avaruusmatkailuun, sen vaikutuksiin ja planeettojen ominaisuuksiin uskottavuuden tunnun. Höyryävät kadut, äärimmilleen viety teknologia ja urbaani rappio kiinnittävät tarinan kyberpunk-genreen. Tarina oli viihdyttävä, ja Tervaharjun käännös toimi hyvin.

The Forest in Folklore and Mythology

Alexander Porteous, The Forest in Folklore and Mythology. Dover Publications, Mineola, NY, USA, 2002. Alunperin julkaistu nimellä Forest Folklore, Mythology and Romance (MacMillan Co., New York, NY, USA, 1928).

Skotlantilainen filosofian professori Alexander Porteous on koonnut eri kansojen perinteestä ja mytologioista puihin, lehtoihin, metsiin ja niiden asukkeihin liittyviä uskomuksia yksiin kansiin. The Forest in Folklore and Mythology kokoaa 1900-luvun alun ja sitä aikaisempien matkakertomusten ja tutkimusten tiedot teemoittain.

Aihe on tavattoman mielenkiintoinen mutta kirja ei. Teksti juoksee mantereelta toiselle, ja samassa kappaleessa saatetaan käsitellä kahden, kolmen eri kansan uskomuksia. Porteous tyytyy vain toteamaan, että se-ja-se sanoi näin-ja-näin tästä-ja-tästä kansasta. Lähteiden paikkansa pitävyyttä tai väitteiden laajuutta ei juuri arvioida. Ilmiön merkitystä tai tarkoitusta tai historiaa ei juuri käsitellä. Paikoin, erityisesti roomalaisten uskomusten kohdalla kuvaus on vuolaampaa, mutta juuri, kun lukija alkaa päästä juoneen kiinni, kirjoittaja siirtyy toiselle mantereelle toisen kulttuurin piiriin. Ehkä 1900-luvun alun kulttuuritutkimus oli tätä: tietojen kokoamista. Luku-urakkana kirja vaatii sitkeyttä.