Walter Burkert, Ancient Mystery Cults. Harvard University Press, Cambridge, MA, USA, 1987.Teoksessaan Ancient Mystery Cults (1989) Walter Burkert vertailee viiden muinaisen mysteerikultin tapoja ja luonnetta. Eleusiin, Dionysoksen, Isiksen, Mithraan ja Meterin mysteerit olivat nimenomaan kultteja, eivät uskontoja. Kuten sana mysteeri antaa odottaa, kultit hallinnoivat salaista tietoa ja salaisia riittejä, jotka olivat omiaan herättämään mielenkiintoa ja uteliaisuutta. Burkert osoittaa, että sanan mysteeri alkuperä viittaa vihkimiseen. Mysteerit ovat siis vihkiytymisriittejä. Niiden salaisuuksia varjeltiin valoin ja uhkauksin.
Mitä sitten mysteerikulteista haettiin? Kultit vihkiytymisineen muodostivat henkilökohtaisen suhteen jumalaan. Kultit vastasivat henkilökohtaisiin tarpeisiin torjuen elämään liittyvää epävarmuutta. Ihmiset tekivät valoja, jotka voi nähdä jonkinlaisina sopimuksina. Burkertin mukaan kulteilla ei ollut varsinaista oppia, joten ne nojasivat pelkkään rituaalien suorittamiseen. Toisaalta kultit eivät olleet mustasukkaisia eivätkä ne tunnistaneet myöskään harhaoppia.
Kultit nojasivat joko kierteleviin mystikoihin tai karismaatikoihin, paikallisen temppelin papistoon tai jonkinlaiseen paikalliseen klubiin tai salaseuraan, joka organisoi ja rahoitti kultin toimintaa. Eleusiin myytit pysyivät aina paikallisina; ne eivät siirtyneet Ateenan lähistöltä, vaikka ehkä kultisteja oli kauempanakin. Meterin (eli Kybelen) papisto kastroitiin herättämään pelkoa ja sitomaan papisto temppeliin. Catulluksen Laulujen kirjan runo Attisista (runo nr. 63) kertoo juuri tästä peruuttamattomuudesta. Egyptiläisellä Isiksellä oli patsaita, jotka vaativat temppeleitä, joiden ylläpito edellytti papistoa ruokkimaan ja vaatettamaan jumalan.
Huolimatta kerhoista ja temppeleistä mysteerikultit eivät synnyttäneet yhteistöä samaan tapaan kuin esimerkiksi kristityt, joiden kirkko (ekklesia) synnytti kokonaan toisenlaisen osallistumisen ja organisaation. Sen yhteisö ei ollut jäsenhankinnan varassa, vaan siitä tuli itsessään lisääntyvä—etenkin kun syntyvyyden säännöstely kiellettiin. Mysteeriuskonnot olivat yksityisiä ja nojasivat puolestaan yksityisiin lahjoituksiin. Kun kulttuuri ympärillä muuttui, mysteeriuskonnot katosivat.
Burkertin kirjassa on paljon mielenkiintoista, mutta kirja on rakenteeltaan hajanainen. Tämä lienee kirjoittajan tietoinen päätös, koska hän ei halunnut kirjoittaa esittelyä mysteerikulteista vaan vertailla niiden niiden tarjoamaa pelastusta, organisaatiota, mysteerien sisältöä ja rituaalien tarjoamaa kokemusta. Maallikolle yhdeltä lukemalta ei oikein synny synteesiä, vaikka paljon kaikkea mielenkiintoista tarttuukin hihaan.
Näitä mysteerikultteja en niin laajasti tunne mutta tuli mieleen että esim. kristillisen kirkon puitteissahan puhutaan mm. pyhimyskulteista, yksittäisille pyhimyksille osoitettavasta kunnioituksesta joka yleensä sisältää ritualistisia elementtejä (tietynlaisia esirukouksia, pyhiinvaelluksia, pyhimyksen muistojuhlia), materiaalisia ja taiteellisia elementtejä (reliikit, taideteokset yms) ja on usein luonteeltaan paikallista. Mutta yleensä ei omaa opillista ainesta (ainakaan sellaista joka on ristiriidassa laajemman kirkkoyhteisön opin kanssa).
VastaaPoistaEli tavallaan joitain mysteeriuskontojen elementtejä on sulautettu universaalin kirkon yhteyteen. (voisi ehkä pohtia myös josko monastisismi on jollain tavalla yhdistettävissä näihin...)
Antiikin aikana esim. Herakleella oli kulttinsa, mutta siihen ei liittynyt mitään mysteereihin tai salaisuuksiin vihkiytymistä, joka olisi muuttanut ihmisen asemaa suhteessa jumaliin.
PoistaAlkukristittyjen kastaminen oli Burkertin mukaan omaksunut joitain mysteeriuskontojen tapoja: "yöllinen juhla, mieluiten pääsiäisenä, maidon ja hunajan käyttö ja omituinen tapa talloa vuohentaljoja." (s. 102)
Meksikolainen Santa Muerte on kirkon kyljessä elävä folkpyhimys, jonka historiassa tai taustassa on muistaakseni mysteerijuonteita.
Mielenkiintoisen kuuloinen kirja! Tähän voisi tutustua...
VastaaPoistaTässä on paljon mielenkiintoista, mutta kirja ei rakenteeltaan palvele varsinaisesti asiaan pulahtavan maallikon vaan tieteellisen diskurssin tarpeita.
PoistaEn muistanut tai tajunnut, että Meter, Magna Mater ja Kybele ovat yksi ja sama suuri äitijumalatar, vaikka viime tammikuussakin Catulluksen runojen yhteydessä luin Kybelen wikisivut ja jotain taustatietoja.
Burkert, joka kuoli vasta äskettäin, oli yksi antiikintutkimuksen suurimpia nimiä eikä häneltä tosiaankaan oikein koskaan herunut mitään "kevyempää" tekstiä. Hienoa, että luet tällaisia tutkimusteoksia!
PoistaJa tosiaan, jokin yhteys näillä kaikilla äitijumalattarilla on, anatolialaisella Kybelellä juuret johtavat vielä kauemmas, Karkamisin kaupungin Kubaba-pääjumalattareen, alunperin hurrilainen.
Myyttien äärellä aion pysyä vielä jonkin aikaa. Burkertin Greek Religion on edessä tässä syksyllä.
Poista