Herra Mackenzien jälkeen

Jean Rhys, Herra Mackenzien jälkeen. Englanninkielisestä alkuteoksesta After Leaving Mr Mackenzie (1930) suomentanut Hanna Tarkka. Saatesanat kirjoittanut Petri Tamminen. Otava, Keuruu, 2001.

Kuten Jean Rhysin Huomenta, keskiyö (1939), myös Herra Mackenzien jälkeen (1930) alkaa kurjasta pariisilaisesta hotellihuoneesta. Halpa ja väliaikainen asumismuoto kertoo oleellisen: päähenkilö on vähissä varoissa, perheetön ja yksin. Hotellihuone on kuitenkin samalla tila, jossa päähenkilö on turvassa muiden katseilta, ennakkoluuloilta ja odotuksilta — ainakin melkein.

Julia oli päätynyt hotelliin puoli vuotta sitten — lokakuun viidentenä päivänä. Hän oli selittänyt tarvitsevansa huoneen viikoksi, kenties kahdeksi. Itselleen hän oli sanonut, että siellä hän olisi piilossa. Hän oli luvannut itselleen, että viipyisi hotellissa siihen asti kunnes pystyisi karistamaan mielestään sen raskaan nöyryytyksentunteen, jonka herra Mackenzie oli häneen jättänyt.

Julia Martin on kolmikymppinen englantilaisnainen, joka alkaa menettää kykynsä viehättää miehiä.  Entisen rakastajan tuottama nöyryytys kuitenkin jatkuu viikottaisina kirjeinä tämän lakimieheltä sisältäen elämiseen tarvittavat 300 frangia.

Sitten saapuu viimeinen kirje sisältäen 1500 frangin shekin. Julia päättää kohdata entisen rakastajansa ravintolassa. Kohtauksessa Rhys vaihtaa näkökulman kiusaantuneeksi herra Mackenzieksi, joka ei pysty pitkään keskittymään vasikanleikkeeseensä. Hän ei tietenkään maksa Julialle hyvää hyvyyttään vaan haluaa kiusalliset intohimoiset rakkauskirjeet hävitettävän. Julia oli saanut selvittää suhdettaan rakastajaansa lakimiehelle ja tämän kirjureille.  

   Hän korotti ääntään. "Miksi sinun piti palkata lakimies pelottelemaan minua?" hän kysyi.
   Herra Mackenzie työnsi lautasensa syrjään. Tilanne oli sietämätön. Hän ei voinut enää olla syövinään — ei jos nainen puhuisi tuollaisia kovalla äänellä.

Julia osoittaa halveksuntansa sanojen ja tekojen tasolla. Ennen lähtöään hän palauttaa viimeisen shekin, mutta ravintolassa kohtausta seurannut toinen englantilaismies George Horsfield seuraa häntä ja tarjoaa apuaan. Julia saa 1500 frangia ja kehotuksen palata Englantiin.

Jospa hänellä olisi ollut järkeä säästää edes muutama tavara, silloin hänen paluunsa ei olisi tarvinnut olla näin alentuva, näin surkea. Ihmiset harkitsivat hetken ennen kuin kohtelivat yliolkaisesti hienoon turkkiin pukeutunutta naista.

Lontoo on Pariisia kylmempi. Yhteydenotot sisareen ja setään nostavat esiin Julian menneisyyden. Sisar on katkera roolistaan sairaan äidin hoitajana, ja setä pitää Julian epäonnistunutta avioliittoa häpeällisenä, eikä kumpikaan tarjoa apua. Entinen rakastaja Neil James ja Lontooseen saapunut Horsfield horjahtelevat alttiudessaan auttaa Julian heikkenevän viehätysvoiman liikkeiden mukaan. Kun äiti sitten kuolee, perheen sisäiset jännitteet kiristyvät konfliktiksi ja Julia palaa Pariisiin.

Rhysin Pariisissa riutuvia päähenkilöitä on vaikea pitää pelkästään uhreina. Vaikka aikakausi tarjosi naisille vähän sosiaalista ja taloudellista liikkumatilaa, eivät päähenkilöt osoita mitään merkkejä halustaa rakentaa tasapainoisempaa tulevaisuutta vaan ovat, varsinkin Sasha ja Julia, loppukesään ehtineitä päiväperhosia. He haluavat olla riippumattomia, vapaita ja määritellä itse itsensä. Perhosina he ovat kuitenkin alttiita säille, tuulille ja katteettomille lupauksille. Ensimmäiset kylmät yöt viimeistään tuhoavat unelmat ja herättävät alkoholinsekaisen katkeruuden.  Julian katse onkin jo kääntynyt menneisyyteen. Hän nautti muistoistaan kuin vanha nainen. Kuitenkin vuokra herättää jatkuvaa ahdistusta, ja rahattomalle vapaus, rauha ja turva ovat epävarmoja. Kaikki muuttui nuhjaantuneeksi ja säälittäväksi.

Julia oli luhistunut. Hän oli polvillaan, itki hartiat hytkyen ja toivoi, että hänellä olisi mukanaan vielä toinen nenäliina. Hän itki muistaessaan, että hänen elämänsä oli ollut sarja nöyryytyksiä, erehdyksiä, vastoinkäymisiä ja surkuhupaisia yrityksiä. Samanlaista oli kai toistenkin elämä. Ja kuitenkin kuin ihmeen kautta hänen ytimestään nousi jotakin olennaista, kuin liekki. Hänhän oli suuremmoinen. Uhmakas liekki, joka ei pyytänyt mitään vaan uhkasi. Sitten liekki hiipui, kaikki oli ollut turhaa; se ei ollut tavoittanut mitään.

Rhys on kerrassaan taitava kirjoittaja. Henkilöt ovat monitahoisia, ja ennen kaikkea kirjan tunnelma on vaikuttava ja uskottava paljaassa lohduttomuudessaan.