The Treasures of Darkness

Thorkild Jacobsen, The Treasures of Darkness: A History of Mesopotamian Religion. Yale University Press, New Haven, CT, USA, 1976.

Saksalainen uskontotieteilijä Rudolf Otto (1869-1937) kehitti käsitteen numeeninen (engl. numinous) kuvaamaan uskonnollisen elämyksen irrationaalista ja aisteista riippumatonta erikoislaatua. Numeeniseen kokemukseen liittyvän pelon tai syvän kunnioituksen kuvaaminen sanoin ei tahdo onnistua suoraan. Tarvitaan vertauskuvia.

Runojen ja hymnien vertauskuvien hienovaraisten muutoksien varaan  Thorkild Jacobsen (1904-1993) kehittää mesopotamialaisen uskonnon historiansa. Vertauskuvia on periaatteessa kolme: jumalat olivat ilmiöiden elinvoimia (élan vital), jumalat olivat hallitsijoita tai jumalat olivat ihmisiä kaitsevia vanhempia. Jacobsenin erinomainen teos The Treasures of Darkness (1976) tarkastelee näiden kolmen metaforan lisäksi myös muutoksia jumalien rooleissa tai olemuksessa ja poliittisten tapahtumien heijastumista myyteissä. Lisäksi kirjaan mahtuu hyvin mielenkiintoinen luenta esimerkiksi Gilgameshin tarinasta.

Vanhimmissa myyteissä jumalat ovat usein hedelmällisyyteen liittyviä elintärkeitä luonnonvoimia.  Kaupunkivaltioilla oli omat suojelusjumalansa, mikä teki kaupunkien hallinnoista käytännössä teokratioita. Kun sitten sodasta alkoi tulla pysyvä osa politiikkaa, nälän ja puutteen aiheuttaman ahdistuksen rinnalle nousi pelko sodasta. Aiemmin väliaikaisesta sotajohtajuudesta kehittyi kehittyi pysyvä kuninkuuden instituutio. Samalla jumalat alkoivat esiintyä oman alansa tai alueensa hallitsijoina. Ihmiset olivat heikkoja ja huonoja, eivätkä he saaneet mitään aikaiseksi ilman pappien välityksellä annettu jumalallista ohjausta ja johdatusta.

The ruler metaphor — expressed in the terms "master," "lord," and "warrior" — fits particularly well the unbounded power of the natural phenomenon in which the god is experienced, and the prayer cogently conveys Gudea's awe before a mysterium tremendum, the wholly other, terrifying power in the flood-wave sweeping down from the mountains.
   The ruler metaphor — like the ruler concept — could not be lifted out of the social and political context from which it derived its meaning. The new view of the gods as rulers brought the whole political context of the ruler to bear on them and thus — since they were the powers in all the significant phenomena around — on the whole phenomenal world. The universe became a polity. 

Hymnien ja psalmien perusteella vähitellen jalansijaa saa ajatus, että yksilö on jumalille tärkeä ja että yksilön huolet, synnit ja vastoinkäymiset kiinnostavat jumalia. Tällainen henkilökohtainen uskonto edellytti nöyrtymistä jumalten edessä, mutta toisaalta se kutisti jumalat: aiemmin majesteettiset ja etäiset maailman luojat olivat nyt vastaamassa henkilökohtaisiin tarpeisiin ikään kuin lasten vanhemmat. Jacobsen sijoittaa muutoksen Mesopotamiaan, mutta löytää jälkiä niin Egyptistä kuin Raamatustakin. Vanhan testamentin Jobin kirjassa Jumala asettaa mittakaavat kohdalleen ja kuolevaiset omalle paikalleen: yksilöllä ei ole lupaa odottaa edes oikeudenmukaisuutta maailman luojan edessä.

Here, in God's speech, the imbalance is redressed. The personal, egocentric view of the sufferer — however righteous — is rejected. The self-importance which demands that the universe adjust to his needs, his righteousness, is cast aside, and the full stature of God as the majestic creator and ruler of the universe is reinstated.

Jacobsen ruotii myös Enūma Eliš -luomistarua ja Gilgamesh-eeposta. Ne ovat ihmisen yrityksiä ymmärtää ympäröivää maailmaa ja ihmisen osaa siinä. Luomistaru ja jumalten väliset taistelut heijastelevat kaupunkivaltioiden välistä politiikkaa. Gilgameshin kasvutarina kertoo aikuistumisesta ja kuolevaisuuden hyväksymisestä.

The Treasures of Darkness on erittäin sujuva ja pohjattoman mielenkiintoinen. Jacobsen kääntää pitkiä katkelmia hymneistä argumenttiensa tueksi ja lukee käännöksistä ulos vivahteita ja muutoksia.