Luck

Mark Twain, ”Luck” (1891). Teoksessa Milton Crane (toim.), 50 Great American Short Stories. Bantam Books, New York, NY, USA, 1972.

Hannu Hanhi menestyy satumaisen onnensa avulla, mutta tarinoiden episodimaisesta luonteesta johtuen hänen menestyksensä ei pääse kasautumaan. Hän ei ole rikas vaan aloittaa jokaisessa tarinassa Aku Ankan rinnalta suunnilleen tasaväkisenä kilpailijana. Tuuristaan huolimatta Hannu Hanhi ei mitenkään aina voita.

Hannu Hanhen satumainen onni ei ole sellaisenaan hauskaa. En muista, että hän olisi päähenkilö monessakaan tarinassa. Hänen tuurinsa toimii tarinoissa pikemminkin kosmisena epäoikeudenmukaisuutena, jonka välähdykset tuottavat takaiskuja Akun ponnisteluihin ja saavat lukijat tuntemaan myötätuntoa tätä kohtaan. Serkkunsa ansaitsemattoman menestyksen seurauksena Akun tuntema pettymys ja kateus tekevät hänestä uskottavan ja samastuttavan. Aku saattaa myös tunnistaa alkuperäisen tavoitteensa vääräksi, saada jonkin opetuksen tai päätyä taistelemaan kahta kovemmin.

Äärimmilleen liioiteltu onnekkuus voi kuitenkin olla hauskaa sellaisenaan. Mark Twainin (1835-1910) novelli ”Luck” (1891) kertoo kenraaliluutnantti Arthur Scoresbysta, jolla on ollut niin sanotusti onni myötä. Kertoja on Lontoossa illallisilla, missä hän kerrassaan lumoutuu maineikkaan sotasankarin läsnäolosta. Sitten hänen tuttunsa, pappismies, romuttaa tämän ihannekuvan. ”Privately — he's an absolute fool.” Tuttu oli sattumoisin Scoresbyn opettaja sotilasakatemiassa Woolwichissa.

Oppilaana Scoresby ei osaa luokassa vastata oikein yhteenkään kysymykseen. Tämä avuttomuus herättää opettajassa siinä määrin sääliä, että hän antaa pojalle yksityistunteja. Sitten sattumalta historian kokeessa kysytään juuri Caesariin liittyviä asioita, joita opettaja ehtii hät'hätää paukuttaa pojan päähän. Matematiikan kohdalla käy samoin. Kokeista tulee täydet pisteet, mutta koekysymysten ulkopuolelta Scoresby ei tiedä mitään.

He is just as good and sweet and lovable and unpretending as a man can be, but he doesn't know enough to come in when it rains.

Opettaja on musertumassa syyllisyyden alle. Hän päättää seurata kapteeniksi ylennettyä oppilastaan Krimin sotaan neuvonantajana — ajatuksenaan estää mahdolliset onnettomuudet. Kuitenkin onnenkantamoiset seuraavat toistaan. Missä Hannu Hanhi menestyy sattumalta, Scoresby menestyy vahingossa, nimenomaan yrityksistään huolimatta.

Huumori kumpuaa Twainin tavasta virittää odotuksia ja sitten kääntää tilanne päälaelleen. Twain käyttää toistoa ja ankkuroi liioittelunsa sujuvasti yksityiskohtiin. Novelli on juuri sopivan lyhyt: huumori pysyy uomassaan eikä ehdi kääntyä farssiksi.

The Adventures of Huckleberry Finn

Mark Twain, The Adventures of Huckleberry Finn (1884). Toimittanut ja johdannon kirjoittanut Peter Coveney. Penguin Books, London, UK, 2003.

Mark Twain eli Samuel Clemens (1835-1910) syntyi Floridassa mutta kasvoi Missourissa Mississippijoen varrella. Missouri oli hänen lapsuudessaan sivistyksen rintamaita, ja jokivarren idylli heijastui hänen myöhemmissä teoksissaan. Hän päätyi alkuun kirjapaino-oppiin, ja hän oli osakkaana tai omistajana kirjapainoissa koko ikänsä. Ennen kirjallista uraansa hän ehti kuitenkin työskennellä muutaman vuoden jokilaivurina. Sisällissota kuitenkin katkaisi laivurin uran; sodan jälkeen rahtiliikenne siirtyi yhä enemmän raiteille. Hän työskenteli toimittajana kunnes kaunokirjalliset taipumukset alkoivat kantaa hedelmää.

The Adventures of Huckleberry Finn on jonkinlainen jatko-osa Tom Sawyerin seikkailuille: nimeltä mainitut vesselit ovat kaveruksia. Huck on vanhan lesken kasvatettavana ja häntä sivistetään ("sivilize") kovin. Huckin isä, väkivaltainen juoppo, palaa kaupunkiin ties mistä ja vaatii saada poikansa kasvatettavakseen. Pian Huck lavastaa oman kuolemansa ja pakenee jatkuvaa ruumiillista kuritusta. Hän lyöttäytyy yksiin toisen karkulaisen, vanhan lesken mustan orjan, Jimin kanssa. He löytävät lautan, jolla he laskevat alavirtaan. Joella he kohtaavat monenlaisia vaaroja: pimeässä ajavia siipiratasaluksia, uppotukkeja, hiekkasärkkiä, huijareita, verikoston kierteeseen juuttuneita suurmaatilallisia, käärmeitä ja äänekkäitä väkijoukkoja. 

Seikkailuissaan Huck joutuu valitsemaan useaan otteeseen luontaisen, terveen vaistonsa ja opetetun moraalin välillä. Kohdatessaan ihmisiä hän omaksuu useita eri identiteetteja, mutta valehtelu ei suju häneltä luontaisesti. Huonosti istuvat myös hänelle annetut kaupunkivaatteet.

Twain on upottanut tarinaan paljon hauskoja kohtauksia ja yksityiskohtia. Huckin ja Jimin keskustelut mm. vieraista kielistä ovat hyvää komediaa. Tarinan kertojana Huck käyttää puhekieltä, mutta jokainen henkilöhahmo puhuu omalla tavallaan, erityisesti Jim.

Well, den! Warn't dat the beatenes' notion in the worl'? You jes' take en look at it a minute. Dah's de stump, dah - dat's jes er de women; heah's you - dat's de yuther one. I's Sollermun; en dish-yer dollar bill's de chile. Bofe un you claims it. What does I do? Does I shin aroun' mongs' de neighbors en fine out which un you de bill do b'long to, en han' it over to de right one, all safe en soun', de way dat anybody dat had any gumption would? No - I take en whack de bill in two, en give half un it to you, en de yuther half to de yuther woman. Dat's de way Sollermun was gwyne to do wid the chile. Now I want to ast you: what's de use er dat half a bill? - can't buy noth'n wid it. En what use is a half a chile? I would'n give a dern for a million un um.

Peter Coveney on kirjoittanut erinomaisen johdannon kirjaan, johon tietenkin kannattaa perehtyä vasta kirjan lukemisen jälkeen, koska se paljastaa rutkasti juonenkäänteitä.

Twain tunnetaan monista terävistä sutkautuksistaan, mutta vääräleukaisen irvailun takaa paljastuu moralismi. Huckleberry Finnin seikkailut asettavat ihmisen luontaisen moraalin ja sivilisaation vastakkain. Coveneyn esipuhe nostaa rahan Huckleberry Finnin seikkailuiden päällimmäiseksi sivilisaation mukana kulkemaksi pahaksi. Tarinassa keskeiset luontaisen moraalin tappiot johtuvat rahanahneudesta. Jos Missouri oli 1800-luvun alkupuoliskolla sivilisaation rintamaita, omaisuus oli keskeisesti karjaa ja maata. Rintamaille tunkeutunut raha oli irtainta omaisuutta, helposti kasattavissa, siirrettävissä ja kaapattavissa.

Toinen nimenomaan Yhdysvaltain etelään kohdistuva moralistinen pisto koskee Coveneyn mukaan kieltä. Twainin mukaan Yhdysvaltain etelä eli keskiaikaisissa haaveissa. Joen varrella sanavalmiit esiintyjät onnistuvat muovaamaan väkijoukkojen mielialaa puhein, vierasperäisin sanoin ja unelmien maalailuin. Huckin ja Jimin lautalle tuppautuvat huijarit tienaavat elantonsa pelkästään retorisin keinoin. Missä etelä haaveilee, pohjoinen tekee töitä.

Mark Twainin The Adventures of Huckleberry Finn on hauskaa luettavaa.