Pilvilinna joka romahti

Stieg Larsson, Pilvilinna joka romahti. Ruotsikielisestä alkuteoksesta Luftslottet som sprängdes (2007) suomentanut Marja Kyrö. WSOY, Juva, 2008.

Stieg Larssonin postyymisti julkaistun trilogian kolmas osa solmii kiinni ensimmäisen ja toisen osan langanpäät, mutta vasta melkein 700 sivun jälkeen. Mukaan soppaan lentää kylmän sodan historia, poliittinen eliitti ja turvallisuuspoliisi. Kirja on enemmän toimintatrilleri kuin dekkari, ja Larsson pitää lukijan tiukasti otteessaan.

Tyttö joka leikki tulella

Stieg Larsson, Tyttö joka leikki tulella. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Flickan som lekte med elden (2006) suomentanut Marja Kyrö. WSOY, Juva, 2008.

Tyttö joka leikki tulella jatkaa siitä mihin Miehet jotka vihaavat naisia jäi. Toimittaja Mikael Blomkvistin työkaveri avovaimoineen paljastaa laajamittaisen tyttökaupan ja räikeän seksibisneksen, mutta heidät murhataan. Poliisien epäilykset osuvat Lisbeth Salanderiin, ja niin käynnistyy laaja ajojahti ja osin kylmään sotaan kietoutuva poliittinen trilleri.

Larsson kirjoittaa edelleen hyvin. Henkilöitä on paljon, tapahtumat vyöryvät vauhdilla ja kansankoti natisee liitoksistaan. Lehdistö on edelleen räikeän taitamaton ja kritiikitön, ja poliisit riehuvat suurelta osin homofobioiden ja hätäisten johtopäätösten vallassa.

Miehet jotka vihaavat naisia

Stieg Larsson, Miehet jotka vihaavat naisia. Ruotsinkielisestä alkuteoksesta Män som hatar kvinnor (2005) suomentanut Marja Kyrö. WSOY, Juva, 2008.

Ruotsalaisen Stieg Larssonin kolme dekkaria julkaistiin postyymisti, ja Miehet jotka vihaavat naisia on kirjoista ensimmäinen. Se on perinteinen murhamysteeri - vieläpä lukitun huoneen mysteeri - jossa vuonna 1966 hetkellisesti eristetyllä saarella katoaa teollisuussuvun nuori jälkeläinen. Asiaa lähtee tutkimaan tukholmalainen toimittaja Mikael Blomkvist, jonka menestyksekäs ura on juuri saanut pahan tällin kunnianloukkaustuomion myötä. Parikymppinen mielenterveysongelmien riivaamaksi diagnosoitu neuroottinen hakkeri Lisbeth Salander päätyy auttamaan tutkimuksissa ja sotkeutumaan Blomkvistin elämään.

Kirjan henkilöt eivät ole kaikki puhtaita ja kirkasotsaisia. Larsson on ristiretkellä lammasmaisia ja hampaattomia taloustoimittajia vastaan, jotka kritiikittömästi toistavat yritysmaailman edustajien ja analyytikoiden kaikki puolivillaisetkin mielipiteet. Tarina kuitenkin enemmän alleviivaa naisiin kohdistuvaa systemaattista vihaa, jota yhteiskunta (edes ruotsalainen) ei pysty tehokkaasti tuomitsemaan ja kitkemään.

Kirja koukuttaa ensimmäiseltä sivulta lähtien.