The Hound of the Baskervilles

Kuva: Wikipedia

Arthur Conan Doyle, The Hound of the Baskervilles. Project Gutenberg EBook, 2001. http://www.gutenberg.org/ebooks/2852

Arthur Conan Doyle (1859-1930) oli skotlantilainen kirjailija, jonka luoma Sherlock Holmes lienee maailman tunnetuin yksityisetsivä. Doyle kouluttautui ensin lääkäriksi ja erikoistui sitten silmälääkäriksi, mutta kummassakaan tapauksessa oma praktiikka ei lyönyt leiville. Doyle luopui lääkärinurastaan ja alkoi kirjoittaa päätoimisesti. Vaikka hän on tullut tunnetuksi nimenomaan Sherlock Holmes -tarinoista, hänen tuotantonsa käsittää parisenkymmentä muutakin romaania ja kokoelmaa. Doylen kuoltua muut kirjailijat ovat jatkaneet Holmes-tarinointia.

The Hound of the Baskervilles (suom. Baskervillen koira) ilmestyi alunperin jatkokertomuksena aikakauslehdessä vuonna 1902. Tarina alkaa, kun sir Charles Baskerville löytyy kuolleena kartanonsa edustalta Devonshiressa. Kuolemaa pidetään outona, koska sen vierestä löytyy suunnattoman koiran jälkiä ja seudulla liikkuu huhuja nummilla vaeltavasta yliluonnollisesta koirasta, joka on piinannut Baskervillen sukua vuosisatoja. Baskervillejen asiainhoitaja pyytää Holmesia selvittämään kuolemantapauksen. Kun Baskervillen perijä sir Henry saapuu Kanadasta, Holmes lähettää Watsonin Devonshireen suojelemaan tätä ja selvittämään tapauksen taustoja.

Doylen proosa on siistiä, ja tarinan koukerot ovat kohtuu mielenkiintoisia. Edellisestä lukukerrasta oli ehtinyt kulua sen verran monta vuotta, ettei juoni muistunut mieleen edes sivujen edetessä.

The Age of Innocence

Edith Wharton, The Age of Innocence. Project Gutenberg EBook, 1996. http://www.gutenberg.org/ebooks/541

Edith Wharton (1862-1937) syntyi newyorkilaiseen yläluokkaan, avioitui ja myöhemmin erosi. Hän kirjoitti 1900-luvun alusta lähtien hän kirjoitti lukuisia romaaneja ja novelleja, joista The Age of Innocence (suom. Viattomuuden aika) lienee tunnetuin. Se ilmestyi alunperin jatkokertomuksena aikakauslehdessä, ja romaanina ilmestettyään se voitti Pulitzer-palkinnon vuonna 1921.

The Age of Innocence kertoo 1870-luvun newyorkin yläluokasta, jonka sosiaalinen kanssakäyminen on tarkoin säädeltyä ja mielikuvituksetonta. Päähenkilö Newland Archer on aikeissa avioitua mahtavaan Wellandin sukuun, kun morsiamen serkku, Euroopasta miestään pakoon muuttanut kreivitär Olenska, saapuu New Yorkiin ja ilmoittaa haluvansa erota miehestään. Eurooppalaiset tavat istuvat huonosti New Yorkiin: skandaalien pelossa suku haluaa suitsia kreivittären käytöstä ja käyttää tehtävään tulevaa vävyä. Kreivitär Olenska ei tunnusta paikallisten säädeltyä elämäntapaa, ja kiehtovan ja vieraan naisen seurassa Newland Archer joutuu katselemaan kotikaupunkiaan ja sen ihmisiä uudesta näkökulmasta.

Whartonin henkilögalleria toimii. New Yorkin seurapiirien ahdistava ilmapiiri ja sen tyhjä rutiini kuristavat lukijaa. Illalliset, oopperat ja yläluokan joutilaat kesälomat virittävät jännitystä, kun hyväksyttävän sosiaalisen käytöksen uoma on kapea, eikä vaikeista asioista koskaan puhuta suoraan. Ihmiset pelaavat taidokkaasti häikäilemäntöntä sosiaalista peliä, jossa kenenkään ei tarvitse menettää kasvojaan tai viattomuuden julkisivuaan.

Gone Girl

Gillian Flynn, Gone Girl. Weidenfeld & Nicolson, London, UK, 2012.

Yhdysvaltalainen Gillian Flynn työskenteli kriitikkona Entertainment Weekly -lehdessä ennen uraansa kirjailijana. Gone Girl on Flynnin kolmas rikosromaani; kaksi aiempaa ehti kahmia palkintoja ja kiitosta. 

Gone Girl kertoo työttömäksi jääneestä newyorkilaistoimittajapariskunnasta, joka muuttaa Missouriin miehen synnyinseudulle tämän äidin sairastuttua syöpään. Viidennen hääpäivän aattona Nick huomaa vaimonsa Amyn kadonneen. Olohuoneessa on kamppailun merkkejä. Keittiönlattialla on jälkiä verestä. Pala palalta todisteet tuottavat Nickistä murhaepäillyn, eikä hän esiinny edukseen julkisuudessakaan. 

Flynn kertoo tarinaansa vuoron perään Amyn päiväkirjan ja Nickin näkökulman kautta. Rikosromaaniksi päähenkilöt ovat pitkälle kehiteltyjä tapoineen ja heikkouksineen, heidän äänensä ovat fiksuja ja juuri oikealla tavoin ironisia. Gone Girl on hyvin rakennettu rikosromaani.

Rautatie

Kuva: Wikipedia

Juhani Aho, Rautatie eli Kertomus ukosta ja akasta, jotka eivät olleet sitä ennen nähneet. Project Gutenberg EBook, 2003. http://www.gutenberg.org/ebooks/10481

Juhani Aho (1861-1921), eli syntyjään Johannes Brofeldt, oli ensimmäisiä ammattimaisesti suomeksi kirjoittaneita ammattikirjailijoita. Hän työskenteli kirjailijan tointensa ohessa toimittajana ja oli perustamassa mm. Päivälehteä, josta sittemmin kehittyi Helsingin Sanomat. Rautatie on Ahon pääteos

Rautatie kertoo Matista ja Liisasta, vanhasta pariskunnasta, joka asuu syrjäseudulla kaukana kirkosta ja kylistä. He saavat kuulla rautatiestä, joka on ulottunut Lapinlahdelle asti, mutta kuulopuheiden perusteella heidän on mahdotonta ymmärtää pyörien päällä liikkuvia peräkkäisiä huoneita, joiden kyydissä pääsee hetkessä vaikka Helsinkiin tai vieraille maille. Mielikuvien kanssa muutaman kuukauden painittuaan he lähtevät hämmästelemään tätä uutta ihmettä. Rautatie ei ole kuitenkaan pelkästään teknologiaa, vaan sen mukana korpeen työntyy uusia ammattikuntia, rakennuksia, tapoja ja lakeja. Kaikki tämä on Matille ja Liisalle uutta ja vierasta.

Rautatie on lyhyt, hauska romaani. Ahon psykologinen vaisto on kiistämätön hänen kuvaillessaan Matin ja Liisan kahdenkeskistä köydenvetoa. Aiheensa puolesta Rautatie oli sopiva teos ensimmäiseksi Kindle-kokemukseksi.

Siunaus

Asko Sahlberg, Siunaus. WSOY, Juva, 2007.

Asko Sahlbergin kahdeksas kirja Siunaus kertoo ulospäin rauhallisesta virkamiehestä Gustavista, joka kamppailee sisäisten demoniensa kanssa. Kun Gustavin vaimo päättää lähteä lomamatkalle yksikseen, Gustav ei halua jäädä itselleen vieraiden "halujen" kanssa yksin ja pakenee lomalle Tunisiaan.

Sahlberg antaa lukijalle aika vähän köyttä. Kerronta on raskasta. Se kulkee Gustavin vahvasti arvottuneen havainnon kautta, ja ulkopuolinen maailma tapahtumineen välittyy alati huonona, väsyneenä, ahdistavana ja kurjana. Gustavin painiessa ongelmiensa kanssa maailma on myös vääjäämätön ja kohtalon hallitsema. Muut ihmiset eivät ole oikein edes henkilöitä, koska Gustav ei ole heistä kiinnostunut. Yllättäen kirjan tapahtumat näyttävät siirtävän kulisseja ajassa taaksepäin.

Siunaus on rohkea yritys, mutta eettinen pohdinta tällä kertaa ei kääntynyt
mielenkiintoiseksi tarinaksi.

The Poisoned Chalice

Bernard Knight, The Poisoned Chalice. Pocket Books, London, UK, 2004 (1998).

Brittiläisen patologian professorin Crowner John -murhamysteerisarjan toinen osa alkaa haaksirikosta joulukuussa 1194.  Torlahden rannalta löytyy laivan kappaleita ja kuolleita merimiehiä, ja kuninkaan Devonshiren kuolinsyyntutkija Sir John de Wolfe kutsutaan paikalle läheisestä Exeteristä. Paikallisten tarinat ja löydöt rannalla eivät aivan täsmää, eivätkä kuninkaan uudet lait ja käytännöt ole iskostuneet paikallisen rahvaan mieliin, joten Crowner John lukee heille lakia. Sitten Exeterissä rikkaan kauppiaan tytär raiskataan. Hieman myöhemmin samalla viikolla tunkiosta köyhästä kaupunginosasta löytyy kuollut aatelisnainen.

Knightin murhamysteeri etenee erinomaisesti. Crowner John ja Exeterin sheriffi Richard de Revelle jatkavat ristiriitaisten asetetusten ja käytännön olosuhteiden keskellä taistelua arvo- ja toimivallastaan. Ylhäisten kuolemat ovat aina myös poliittisia tapahtumia, eikä verikoston perinne ole täysin kitketty. The Poisoned Chalice on herkullinen keskiaikadekkari.

Norwegian Wood

Haruki Murakami, Norwegian Wood. Japaninkielisestä alkuteoksesta Noruwei no mori (1987) englanniksi kääntänyt Jay Rubin (2000) ja englanninkielistä teoksestä Norwegian Wood suomentanut Aleksi Milonoff (2012).

Haruki Murakami on japanilainen kirjailija ja kääntäjä. Hänen romaanejaan ja novellejaan on julkaistu Japanissa aivan 1980-luvun alusta lähtien, mutta suuren maailman tietoisuuteen hän nousi vasta vuonna 2000, kun englanninkielinen Norwegian Wood ilmestyi.

Norwegian Wood kertoo Toru Watanabesta, joka saapuu Hampurin lentokentälle 1980-luvun lopulla. Lentokentällä soi The Beatlesin Norwegian Wood, joka palauttaa Torun mieliin hänen opiskeluaikansa ja kauniin Naokon, jonka kanssa hän yritti selvitä ystävänsä itsemurhasta. Tuolloin 1960-luvun lopulla Japani muuttui rajusti: uudenlaiset vaikutteet (erityisesti länsimaiset) värittivät kulttuuria, yliopisto-opiskelijat nousivat barrikaadeille vastustamaan vallitsevaa järjestystä ja moderni kaupungistuva sekä teollistuva yhteiskunta jakoi perheet käytännössä eri säätyihin.

Kaiken tämän keskellä ristiriitaisten odotusten paineessa rakentavat ihmiset identiteettiään. Jotkut rakentavat identiteettinsä rutiineista, toiset kuluttamisesta ja kolmannet länsimaisista kirjoista ja musiikista. Ihmiset juovat alkoholia, kuuntelevat musiikkia ja harrastavat seksiä. Toru ei ole opiskelijana tai seuramiehenä erityisen taitava tai lahjakas, mutta hän pystyy luovimaan odotusten keskellä enimmäkseen ongelmitta. Hänen kuitenkin tilanteensa mutkistuu, kun Naokon lisäksi kuvaan astuu impulsiivinen Miduri. Seurauksena ei ole helppo rakkaustarina vaan kiehtova draama menetyksestä ja selviytymisestä perinteen ja modernin törmäyskohdassa.

Murakamin kerronta on vaivatonta -- ainakin kahden käännöksen kautta luettuna -- ja se imaisee helposti mukaansa.