maanantai 18. maaliskuuta 2013

Jane Eyre

Charlotte Brontë, Jane Eyre (1847). Toimittanut ja esipuheen kirjoittanut Stevie Davies. Penguin Books, London, UK, 2006.

Charlotte Brontë (1816-1855) oli vanhin Brontën sisaruksista, jotka selvisivät aikuisikään, ja yksi kolmesta kirjailijasisaresta. Brontë kieltäytyi useista avioliittotarjouksista, jatkoi opiskeluaan ja toimi opettajana kunnes keksi kirjailijanuran, johon hän houkutteli siskojaankin. Koska naiskirjailijoihin suhtauduttiin nuivasti ja toisinaan jopa vihamielisesti, siskokset päättivät julkaista teoksensa salanimien suojista. Niinpä Charlotte Brontën esikoisteoksen Jane Eyre tekijä oli alkuun Currer Bell. Kirja oli jo julkaisuvuonnaan 1847 arvostelu- ja myyntimenestys, ja kirjoittajan henkilöllisyydestä käytiin kiivasta spekulointia.

Jane Eyre (suom. Kotiopettajattaren romaani) on 1800-luvun puolivälin tietämille sijoittuva kasvukertomus. Kirjan kertoja orvoksi jäänyt Jane Eyre kärsii ensin tätinsä nurkissa ei-toivottuna perheenjatkeena ja päätyy sitten julmaan sisäoppilaitokseen Lowoodiin, jonka esikuvana toimi Charlotten omat kokemukset Cowan Bridgessä; Oppilaitoksen huonot olosuhteet johtivat hänen kahden vanhemman siskon keuhkotautiin ja kuolemaan vuonna 1825. Jane Eyre kuitenkin selviää, opiskelee, opettaa ja hankkiutuu lopulta kotiopettajattareksi Thornhill Halliin ja rakastuu omaperäiseen työnantajaansa herra Rochesteriin. Miehellä on kuitenkin taustaa, ja sen paljastuessa Jane joutuu kamppailemaan kunniansa, moraalinsa ja itsenäisyytensä kanssa.

Kuten monissa 1800-luvun englantilaisissa romaaneissa, tässäkin tarinassa sääty ja sukupuoli ovat läsnä kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä.  Stevie Daviesin esipuheesta käy ilmi, että kirjan kirjoittamisen aikaan Englannissa käytiin kiivasta poliittista taistelua työläisten ja keskiluokan asemasta uudenlaisessa, teollistuvassa yhteiskunnassa. Vaikka Charlotte Brontë ei ollut poliittinen radikaali, Jane Eyre haastaa nämä kaksi viktoriaanisen yhteiskunnan määräävintä tekijää esittäen säädyt ja sukupuolet pohjimmiltaan samanarvoisina. Jotkut ovat nimenneet kirjan feministiseksi manifestiksi, koska se antaa äänen naiselle ja tämän näkemyksille asemastaan ja toiveistaan eri tapaan kuin edeltäjänsä.

Jane Eyren eli kertojan ääni on lumova ja jollain tapaa uskottava. Kirjan lumous ei kuitenkaan kanna täydellisenä aivan loppuun asti, vaan kerrontaa alkavat hidastaa pitkät julistukset ja koukeroiset vertauskuvat. Yhtä kaikki, Jane Eyre on kokonaisuutena kiehtova.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti