keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Birdsong

Sebastian Faulks, Birdsong (1993). Vintage Books, London, UK, 2004.

Tartuin Sebastian Faulksin kirjaan Birdsong kuunneltuani viimekesäisen Guardianin kirjallisuus-podcastin, jossa kirjailija kertoi teoksesta ja sen kirjoittamisesta. Toki kirja on lukulistalla, mutta podcastin jälkeen se nousi jonon kärkeen.

Birdsong kertoo sodasta ja rakkaudesta. Nuori britti Stephen Wraysford saapuu Amiensiin työnantajansa lähettämänä tutustuakseen pohjoisranskalaiseen tekstiiliteollisuuteen. Hän majoittuu vieraaksi tehtaanjohtaja Azairen kotiin ja viettää vapaa-aikaansa tämän perheen kanssa. Ranskalainen tekstiiliala kamppailee kilpailukyvystään, työläiset toimeentulostaan ja tehtaanjohtaja arvovallastaan. Stephen ihastuu Azairen vaimoon ja aloittaa tämän kanssa kiihkeän suhteen. Intohimo ei kuitenkaan kanna ja Stephen harhailee muutaman vuoden pitkin Ranskaa kunnes liittyy brittiarmeijaan ja juuri alkaneeseen (ensimmäiseen) maailmansotaan.

Sitten Stephen Wraysford on jalkaväkijoukkueenjohtaja rintamalla Belgiassa. Hän on kylmä ja peloton -- sota on kaapannut hänet otteeseensa samaan tapaan kuin jumalten lähettämä hulluus muutaman vuoden aikaisemmin. Samassa komppaniassa pioneeri Jack Firebrace kaivaa tunneleita ei-kenenkään-maan alle ja käy kirjeenvaihtoa vaimonsa kanssa. Heidän poikansa on vakavasti sairas, mikä varjostaa jo muutenkin synkkää arkea.

Maan päällä miehet elävät jatkuvassa pelossa täysin ilman otetta omasta kohtalostaan. Vihollinen ei näy, ryhmitysalueelle putoaa harvakseltaan sirpale- ja kaasukranaatteja, ja tarkka-ampujat kaatavat uhrejaan satunnaisesti. Pahinta on sodanjohdon omaksuma taktiikka: vihollisen asemiin hyökätään päivänvalossa avomaaston poikki. Kuolema saavuttaa teollisen mittakaavan. Maan alla on omat kauhunsa, mutta ahtaissa tunneleissa etäisyyden ylläpitäminen ei ole enää mahdollista ja asetelmat pehmenevät. Toisinaan rintamalinjojen takana reservissä lintujen laulu peittää kaukaisen tykistötulen kumun, ja miehet miettivät, mitä elämä oli ennen sotaa ja miten se jatkuisi sodan jälkeen. Moni epäilee paluutaan kotiin nähtyään kuolemaa sen kaikissa muodoissa.

Kolmas näkökulma sijoittuu aikaan sodan jälkeen. Nelikymppinen Elizabeth kiinnostuu isoisänsä sotakokemuksista törmättyään hänen päiväkirjoihinsa. Muistomerkit antavat kuvan tuhon mittakaavasta.  Parantoloiden sekavat ihmisrauniot kertovat monivuotisen rintamakokemuksen vaikutuksista.

Faulks on tarkkanäköinen kertoja. Yksityiskohdat, sanavalinnat ja kielikuvat imaisevat mukaansa. Sotaa edeltänyt romanssi ja Sommen liejuhelvetti ovat niiden kautta todellisia. Sotaromaanina Birdsong on loistava. Taustalla vilahtelevat sotahistorian nimet ja tapahtumat, mutta kirja keskittyy henkilöiden kokemuksiin. Sodanjälkeinen näkökulma, johon kirja myös päättyy, on kuitenkin hieman päälleliimatun tuntuinen ja muuhun tarinaan nähden heikko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti