sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Tainaron

Leena Krohn, Tainaron: Postia toisesta kaupungista (1985). WSOY, Juva, 1992.

Tainaron on kokoelma kirjeitä hyönteisten asuttamasta oudosta kaupungista. Sen puutarhat ovat kuin kesäisiä niittyjä, joiden asukkaat ja kasvit ovat ihmisten kokoisia. Keskikaupunki heijastelee kulttuuria ja täsmällisyyttä, mutta muualla talot pehmenevät orgaanisiksi rakennelmiksi. Asukkaat poikkeavat toisistaan monin tavoin, mutta erilaisuuteen ei kukaan kiinnitä huomiota. Jotenkin kaikki ovat osa kokonaisuutta, ja jokaiselle on oma lokeronsa tai tehtävänsä Tainaronissa.

Kirjoittaja vierailee eri puolilla kaupunkia oppaansa Jäärän kanssa. Hän ei enää muista alkuperäistä syytään tulla Tainaroniin, eikä hän jonkin aikaa kaupungissa vietettyään edes välitä. Kirjeissään kirjoittaja pysähtyy ja katselee. Hän kuuntelee asukkaiden tavallisen toimeliaisuuden tuottamaa musiikkia. Teknologia näyttäytyy vain muistoina. Tainaron on jotain muuta.

Tainaron on haikea romaani. Tainaronissa kuolema on kiertoa, ruokaa ja erikoistumista. Kaikki muuttuu mutta pysyy samana. Mitä tässä maailmassa on identiteetti? Kirjeet lähtevät saamatta vastauksia, ja kirjoittaja uppoutuessaan uuteen ympäristöönsä alkaa luopua entisestä.

8 kommenttia:

  1. Hienoa törmätä blogissa Tainaroniin. Pidän siitä, vaikka erityisesti pidän vieläkin enemmän Daturasta ja Mitä puut tekevät elokuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tainaron on omituinen puutarha, datura lienee kasvi. Krohnin maalamassa ihmisen ja luonnon kohtaamisessa ei tarvitse mennä kovin kauas. "Lehteviä puita ja perennoita."

      Krohn alkoi vilkkua minun tutkassani vasta muiden bloggaajien suositusten kautta, mutta jatkossa luen varmasti lisää.

      Poista
  2. Tainaron on hieno romaani. Haikea, kuten toteat. Mutta silti jollain tapaa myönteinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy tulee ja kirjoittaja jää Tainaroniin. Hän kokee tulevansa kokonaisuuden osaksi tai kokee osallistuvansa vasta kokonaan erilaisen kulttuurin parissa. Se on myönteistä. Loppu jää minusta silti auki. :-)

      Poista
  3. Tainaron pitäisikin lukea taas uudestaan. Edellisestä lukukerrasta on jokunen vuosi, mutta tähän kirjaan en taida kyllästyä koskaan. Krohnia pitäisi kyllä lukea enemmänkin. Minä olen ehkä yhden tai kaksi lukenut tämän Tainaronin lisäksi, mutta ne jäivät tästä jotenkin jälkeen (se uusinkin kirja, jonka nimi ei nyt tässä tule mieleen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tainaron on aika lyhyt teos. Sen lukee parissa tunnissa, vaikka vaikutukset kestävät toki pidempään.

      Marraskuun loppuun saakka sotakirjallisuutta. Sitten todellakin jotain ihan muuta.

      Poista
  4. Hieno kirja. Olen tykästynyt Krohniin, ja onneksi on paljon vielä luettavaa jäljellä.

    Irtoaisiko limerikkirunoilu? Haastoin sinut! http://suketus.blogspot.fi/2014/09/l-niinkuin-limerikki-haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Limerikkejä pukkaa ihan puheen seassa. Pitää vaan jossain vaiheessa kirjoittaa niitä vähän ylös.

      Poista