Kenneth Macksey (1923-2005) oli englantilainen sotahistorioitsija ja kirjailija. Toisessa maailmansodassa hän palveli upseerina Britannian Kuninkaallisessa panssarirykmentissä. Sotahistorioiden ja sotilaiden elämäkertojen lisäksi hän kirjoitti vaihtoehtoisen historian Saksan onnistuneesta maihinnoususta Brittein saarille vuonna 1940 ja Varsovan liiton ja NATO:n välisen kuvitteellisen taistelukuvauksen First Clash.
First Clash on kanadalaisten ensikosketus viholliseen, mutta kolmatta maailmansotaa on ehtinyt siinä vaiheessa kulua 48 tuntia. Yhdysvaltalaisia ja venäläisiä panssarivaunun raatoja kytee jo pelloilla. Macksey ei viittaa mitenkään sotaa edeltäneisiin poliittisiin jännitteisiin vaan liittyy mekanisoidun kanadalaisprikaatin mukaan lähtöalueella ja marssii Blickheimiin, missä prikaati ryhmittäytyy puolustukseen. Pian viholliseen saadaan ensikosketus. Vaikka läntinen kalusto on kehittyneempää, itäjoukkojen määrässä on omanlaisensa laatu.
Jossain mielessä First Clash on kolmatta maailmansotaa kuvaava teknotrilleri. Sen käyttämä sanasto, tarkasti kuvatut sotilasorganisaatiot ja aseiden sekä niitä koskevan taktiikan seikkaperäinen esittely sijoittavat kirjan samaan kastiin John Hackettin The Third World War -kirjan kanssa. Silti kirja poikkeaa esimerkiksi Clancyn ja Petersin trillereistä tyylinsä vuoksi. Toki tapahtumat ovat kuvitteellisia, ne koskevat ihmisiä sodassa, ja kirja esittelee tihenevän jännityksen, kun neuvostopanssarit puskevat syvemmälle kanadalaisryhmitykseen, mutta First Clash ei ole perinteinen romaani. Se oli alun perin kirjoitettu NATO-joukkojen viralliseksi nykyaikaista sodankäyntiä kuvaavaksi taistelumanuaaliksi, mikä näkyy. Siellä täällä Macksey kiteyttää havaintoja taistelukenttää hallitsevista tekijöistä lyhyin ranskalaisin viivoin.
CONTROLLING FACTORSKirjassa on kymmenittäin ilmeisesti kanadalaisten sotaharjoitusten valokuvia, jotka kuvateksti liittää sitten osaksi tapahtumia. Muutamia kuva on myös neuvostoliittolaisesta kalustosta ja miehistöstä. Tekstin seassa kulkee myös taulukoita pimeänäkölaitteiden, viestintälaitteiden ja aseiden kantamista, esimerkkejä tykistön tulisuunnitelmista, organisaatiokaavioita, karttoja sekä tietoja miinojen räjähdysainemääristä ja, mikä parasta, pioneerien suluttamisvauhdista.
* The need for all commanders to think "two down" while formulating plans.
* The desirability of deploying under cover of darkness if possible.
* The need to take account of attempted disruption by enemy action behind the lines, and by refugee traffic jams, when planning troop movements.
* ...
Vaikka joukkojen komentajilla ja joillain sotilaillakin on nimiä, tapahtumat eivät oikeastaan keskity heihin tai käsittele heitä. Pikemminkin pääosassa ovat mekanisoidut joukot, niiden taktiikka, modernin, mekanisoidun sodankäynnin eri piirteet. Ihmiset ovat läsnä tekemässä päätöksiä, mutta silloinkin he ovat idealisoituja, ja tekstiin leivottu dialogi on väkinäistä tai peräti tarpeetonta. Virheet syntyvät vääristä tiedoista tai tietojen puutteesta, ei varsinaisesti vääristä päätöksistä. Tapahtumat vyöryvät kaikkitietävästä näkökulmasta, joka kiinnittää huomiota ihmisten tunteisiin vain milloin unideprivaatio, pimeänäkölaitteiden jatkuvan käytön tuottama silmien väsymys tai tykistötulen aiheuttama stressi on pedagogisesti oleellista.
First Clash antaa ehkä realistisen kuvan modernien mekanisoitujen joukkojen taktisen tason taistelusta, mutta maallikolle, joka lukee kirjaa romaanina, kerronta on tylsää. Teksti on liian raskasta ja erikoissanaston kuormittamaa palvellakseen trillerinä. Taistelukentän tapahtumat ja niiden kuvaus palvelevat oppikirjan pikemminkin kuin romaanin päämääriä. Sotahistorian näkökulma ilman päälleliimattua dialogia olisi palvellut luultavasti paremmin.
Kirja jatkaa ponnisteluitani ihminen sodassa -lukuhaasteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti