Red Army

Ralph Peters, Red Army. Pocket Books, New York, NY, USA, 1989.

Kylmän sodan aikana ilmestyi lukuisia romaaneja, joissa Neuvostoliitto aloittaa hyökkäyksen Euroopan koko rintaman laajuudelta. Esimerkiksi Tom Clancyn Red Storm Rising -romaanissa (suom. Myrsky nousee) se aloittaa kolmannen maailmansodan omaan öljykriisiinsä ajautuneena. Vastaavasti John Hackettin romaanissa The Third World War: August 1985 Neuvostoliitto pelkää jäävänsä jälkeen lännen kehityksestä ja aloittaa sodan vielä, kun se uskoo voittavansa, ikään kuin viimeisenä yrityksenä päästä niskan päälle. Nämä teknotrillerit olivat tai ovat spekulatiivista fiktiota: ne tutkivat kaunokirjallisin keinoin sinänsä uskottavista lähtökohdista poliittisia kriisejä, konflikteja, kriisejä, onnettomuuksia tai sotia kuorruttaen poliittisen tai sotilaallisen näyttämön tapahtumat vuolain teknisin yksityiskohdin.

Yhdysvaltalainen Ralph Peters on eläköitynyt upseeri ja sotilastiedustelun analyytikko. Vuodesta 1981 alkaen hän kirjoitti töidensä ohella romaaneja. Aktiiviuransa päätyttyä hän on kirjoittanut myös tietokirjoja. Red Army, järjestyksessään Petersin toinen romaani, on edellä mainittujen teosten tapaan teknotrilleri, mutta niistä (ja kaikista muista) poiketen se kuvaa sotaa nimenomaan venäläisten näkökulmasta.

Kirja seuraa kolmen päivän ajan kenraali Malinskyn komentaman armeijan kolmen rintaman tapahtumia. Alkuun NATO-joukot yllätetään venäläiseen tapaan miestappioita vaativan maskirovkan, harhautuksen, avulla. Mekanisoidut joukot (kuuluisa A2) syöksyvät Länsi-Saksaan ja iskevät nopeasti puolustuksen hajalle. Nopea, salamasotaa muistuttava eteneminen aiheuttaa kuitenkin ongelmia: sivutiet hajoavat raskaiden panssarivaunujen alla, pakolaiset tukkivat valtateitä, viestiyhteydet katkeilevat, ammuksia kuluu ennakoitua enemmän, joukot eksyvät ja huolto laahaa jäljessä. Tappiot kasvavat, ja jonnekin puna-armeijan rohkean strategisen ajattelun ja joukkojen taktisen osaamisen väliin syntyy kitkaa ja epäselvyyttä.

Kuten Clancyn Red Storm Rising, Red Armykin kuljettaa useita päähenkilöitä kenraaleista kiväärimiehiin. Peters jättää nimeämättä aseet ja ajoneuvot sekä niiden yksityiskohdat. Tankki on tankki, konekivääri on konekivääri, ja tykki on tykki. Lukija saa tietää, että aseet tarvitsevat ammuksia ja ajoneuvot bensiiniä. Kirja keskittyy sodan vaikutuksiin, pelkoon, epävarmuuteen ja väkivaltaan. Taisteluita ja sotilaita kirja kuvaa yksityiskohtaisesti. Sotilaat ovat yksilöitä omine taipumuksineen ja haaveineen, ja kukin reagoi stressiin omalla tavallaan.

Ralph Petersin Red Army on ihan kiinnostava teknotrilleri. Kyyti on kylmää kolmannessa maailmansodassa. Vaikka sotilaiden ajatukset viivähtävät taisteluiden ulkopuolella, kirja keskittyy sotaan, eikä välittömien tapahtumien taustalta paljastu mitään suurta tai ihmeellistä. Kirjan jälkipuheessa kirjailija kertoo motiivikseen puna-armeijan kuvaamisen ja sen erojen teroittamisen suhteessa läntisiin armeijoihin. Keskusjohtoinen koneisto ja poliittinen doktriini tuottaa erilaisia sotilaita ja taktiikoita kuin läntisen sotilasliiton tilkkutäkki.

Hackettin tapaan Peters tuntuu olleen huolissaan NATO-maiden heikkoudesta: teknisesti sotakalusto oli hyvää, mutta sitä oli liian vähän. Lisäksi jäsenmaiden toiminnan poukkoileva koordinointi näytti heikkoudelta (kylmän sodan päätyttyä lännen kuva Neuvostoarmeijasta osoittautui yliarvioinniksi).

Kirja jatkaa ponnisteluitani ihminen sodassa -lukuhaasteessa.