maanantai 22. syyskuuta 2014

The Thirty Years War

C. V. Wedgwood, The Thirty Years War (1938). Esipuheen kirjoittanut Anthony Grafton. The New York Review of Books, New York, NY, USA, 2005.

Kolmikymmenvuotinen sota oli aikanaan suurin Saksan keisarikuntaan kohdannut onnettomuus. Pitkään sodan jälkeen hävityksen laajuudesta ja sen vaatimista uhreista esitettiin toinen toistaan korkeampia arvioita, jotka traumatisoitunut kollektiivinen ajattelu nieli sellaisinaan. Tarkempien arvioiden mukaan kolmikymmenvuotinen sota tappoi vain noin kolmanneksen Saksan keisarikunnan väestöstä hieman alueesta riippuen.

C. V. Wedgwoodin hieman jo vanhentunut The Thirty Years War (1938) tarjoaa sodasta hyvän yleiskuvan. Sota alkoi uskonnollisena konfliktina. Ruhtinaskunnille uskonvapauden takaavasta Augsburgin uskonrauhasta huolimatta jännitteet kiristyivät konflikteiksi ja konfliktit väkivallaksi. Yhtäältä katolinen kirkko ja sen maalliset ruhtinaat halusivat jarruttaa protestantismin etenemistä, ja toisaalta Habsburgit halusivat vahvemman otteen Itä-Euroopasta. Sota leimahti käyntiin, kun Saksan keisariksi nousi jesuiittojen kasvattama Ferdinand II, mikä kiusasi böömiläisten (noiden boheemien) oikeuden tuntoa.
May 23rd 1618 was the date of the revolt in Prague; it is the date traditionally assigned to the outbreak of the Thirty Years War. But it was not clear until seventeen months later, even to the leading men in the countries most deeply concerned, that this revolt rather than any other in that stormy time had lighted the fire. During the intervening months the affairs of Bohemia became slowly identified with the problems of the European situation. That situation itself brought forth the war.
Vuosien mittaan sota olisi ollut päätettävissä pariinkin kertaan, mutta ruhtinaat ja keisarit pelasivat omaa valtaistuinpeliään juuri laajemmin karttaa tai yleistä hyvää katselematta. Sota pitkittyi ja alkoi menettää alkuperäistä vastakkainasetteluaan. Jo 1630-luvulla konfliktin molemmilla puolilla taisteli niin katolisia ja kuin protestanttejakin. Sodasta tuli pikemminkin Ranskan ja Espanjan välinen taistelu, jota käytiin Saksassa ja osin Alankomaissa. Ranskan tukemana myös Ruotsin kuningas Kustaa II Adolf, tuo pohjoisen leijona, sekaantui mukaan, samoin Tanskan kuningas Kristian IV.

Suurten armeijoiden marssittaminen taistelukentälle vaati mittavaa huoltoa, jota ei ollut raha- tai ruokatilanteen vuoksi mahdollista järjestää. Tiet olivat huonoja, ja ruoka säilyi heikosti. Armeijat päätyivät harhailemaan ristiin rastiin syöden tieltään kaiken mahdollisen. Sota ei silti ollut totaalista, joten hävittäminen ja tappaminen oli vielä paikallista käsityötä. Tosin sotilaita seurasivat nälkä ja taudit. Toisin kuin kävelykeppeihin nojailevat esikuntaupseerit ensimmäisessä maailmansodassa, kolmikymmenvuotisen sodan päälliköt osallistuivat itse taisteluihin. Monet heistä myös kuolivat taisteluissa, kuten Kustaa II Adolf.

Rauhan solmiminen kolmen soditun vuosikymmenen jälkeen oli vaikeaa. Aselepoa ei missään vaiheessa julistettu, joten neuvottelijat käyttivät käynnissä olevia piirityksiä ja joukkojen siirtoja jatkuvasti vipuvartena. Sotilaiden kotiuttaminen tarkoitti, että heille piti maksaa, ja rahojen kerääminen muodostui ongelmaksi. Uskonsotana käynnistyneen sodan tuloksena uskonrauhaa ei saatu aikaan. Espanja kuitenkin putosi liigasta ykkösdivariin pysyvästi, Saksa pirstoutui entisestä pienempiin osiin, ja Ruotsi käynnisti suurvaltahankkeensa.

Wedgwood keskittyy "paperisotaan", siis ruhtinaiden edesottamuksiin, naimakauppoihin, politiikkaan, kunniaan ja taisteluihin. Siellä täällä näkyy kuitenkin jälkiä ryöstelevistä sotilaista, siviilien ahdingosta, nälänhädästä ja ryöstösaalista kuljettavista kuormastoista. Hän kuvailee aikakautta ja sen ihmisiä, sotapäälliköiden taktiikkaa, strategiaa sekä suhteellisen vaikutusvallan, rahan ja astrologian sävyttämää päätöksentekoa. Hänen äänessään on samaa sujuvuutta kuin Barbara Tuchmanissa, joka jäsentää sekavan ja monipuolisen vyyhdin mielenkiintoiseksi, jouhevasti eteneväksi narratiiviiksi. Toisaalta henkilökuvat ja muotokuvien pohjalta tehdyt psykologisoinnit - ehkä kirjoitusajankohdan hengessä - ovat ohuempia.

Kirja jatkaa ponnisteluitani ihminen sodassa -lukuhaasteessa.