keskiviikko 17. elokuuta 2016

Seinää vasten

Jarkko Sipilä, Seinää vasten. Äänikirja, Gummerus, 2008. Lukija Veikko Honkanen.

Helsingin rikospoliisin komisario Takamäen johtama murharyhmä käynnistää tutkimukset, kun Pukinmäestä hylätystä talosta löytyy tuntematon ruumis. Pala palalta pienten todisteiden pohjalta murharyhmä kokoaa kuolleen miehen liikkeet ja tekemiset ajalta ennen murhaa. Epävirallisten lähteiden mukaan mies oli tullin "vasikka", joten murha alkaa vaikuttaa alamaailman välienselvittelyltä. 

Jarkko Sipilän Seinää vasten (2008) on suoraviivainen rikosromaani. Poliisi tekee väsymätöntä rutiinityötä murhan selvittämiseksi, joten dekkareiden äkillisten neronleimausten sijaan tiedot täydentyvät vähitellen ilmiantajien hiillostamisen, kärsivällisen odottamisen, jäljittämisen, soluttautumisen ja rikosteknisten tutkimustulosten kautta. Näkökulma vaihtuu poliisien ja rikollisten välillä esittäen molemmat inhimillisessä valossa. Vaikka työn ja perheen yhdistäminen on hankalaa lain molemmin puolin, Sipilä keskittyy murhatapaukseen eikä tarpeettomasti harhaile henkilöhahmojen yksityiselämään. Siitä huolimatta huonohampaiset narkkarit tai pikkurikolliset eivät palaudu laittomuuksiinsa jäännöksettä. Tosin rikollispiirien korostetun maskuliininen kulttuuri on lyhytnäköistä ja altis eskaloimaan konflikteja. Siitä seuraa epäluottamusta, jota vain raha tai väkivallan pelko voi lieventää.

Tartuin Sipilän äänikirjaan oikeastaan Kirjavuorenpeikon hienon, koko Takamäki-sarjan kokoavan kirjoituksen pohjalta. Siinä mainittu "arkinen realismi" näkyy juuri rikoksen motiiveissa, poliisin rutiineissa ja vähäeleisessä kerronnassa, joka toteaa vain tarpeellisen. Seinää vasten ei ole suuri, vauhdikas tai edes kovin jännittävä, mutta se on ehkä siksi toimiva rikosromaani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti