Tolkien: elämä ja teokset

Juri Nummelin ja Vesa Sisättö, Tolkien: elämä ja teokset. Avain, Viro, 2014.

Mielikuvituksellisia aiheita on käsitelty tarinoissa varmastikin aina, ja fantasiakirjallisuutta voi sanoa olleen viimeistään romantiikan aikakaudella, mutta brittiläinen kielitieteilijä ja kirjailija J. R. R. Tolkien muutti sen sisältöä ja kasvatti sen suosiota viime vuosisadan puolivälissä. 1900-luvun kirjallisuus alkoi yhteiskunnan sijaan tarkastella itseään ja tutkia kerronnan ja/tai minuuden ongelmia, mutta Tolkien kurotti kauas menneisyyteen ohi Jane Austenista käynnistyneen psykologisen romaanin aina anglosaksiseen kerrontaperinteeseen asti. Sen tarjoamien esikuvien ja itsekehitettyjen kielten ja historioiden pohjalta syntyi myyttisiä seikkailu- ja sankaritarinoita, jotka ovat pitkälti antaneet muodon 1960-luvulta alkaen kehittyneelle fantasiakirjallisuudelle.

Juri Nummelinin ja Vesa Sisätön katsaus Tolkien: elämä ja teokset (2014) käy läpi nopeasti Tolkienin elämänvaiheet ja esittelee hänen kirjallisen tuotantonsa, joka ei lopultakaan ole suunnattoman suuri — ellei lasketa hänen kuolemansa jälkeen julkaistuja ja hänen poikansa Christopher Tolkienin toimittamia kokoomateoksia. Nummelin ja Sisättö tarkastelevat myös Tolkienin vaikutusta fantasiakirjallisuusgenreen, 1960-luvulla käynnistynyttä fanikulttuuria, Hobitti ja Taru Sormusten herrasta -elokuvia, -näytelmiä, -lautapelejä ja -sarjakuvia sekä teosten vastaanottoa Suomessa. He tarjoavat (tai kumoavat) myös kirjoista tehtyjä tulkintoja. Tolkien ei kirjoita allegorioita (ensimmäisestä tai toisesta maailmansodasta). Pääteoksessa Taru Sormusten herrasta (1955) vaikuttaa melankolinen vähenemisen tunnelma, kun vanhat kielet, metsät, tavat ja maisemat jäävät "edistyksen" jalkoihin. Vaikka ensisilmäykseltä hyvä ja paha asuvat erillään, jälkimmäinen asuukin ihmisten alttiudessa antautua vallantunteen pauloihin. Näiden teemojen sijaan fantasiagenre on omaksunut toissijaisen maailmanluomisen, karttojen piirtämisen ja eeppiset sankaritarinat — usein myös Tolkienin arkkityyppejä monipuolisemmat henkilöhahmot.

Tolkien: elämä ja teokset on (paikoin jopa elottoman) helppolukuinen johdanto Tolkieniin ja hänen tuotantoonsa. Kenties perehtyneemmälle lukijalle tarjolla on vähän uusia ja mielenkiintoisia näkökulmia, mutta asiaan ensimmäistä kertaa tutustuvalle kirja tekee erinomaisen palveluksen. Vesa Sisättö pohtii Tolkienin vaikutuksia kartoittaessaan, onko kukaan muu fantasiakirjailija luonut maailmoja kielitiede edellä samassa mittakaavassa. Mieleen tulee ainakin M. A. R. Barker, jonka maailma Tékumel kielineen ja kulttuureineen muistuttaa laajuudessan Keskimaata, vaikka se ammentaakin esikuvansa Keski-Aasiasta ja Mesoamerikasta.