![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLOIv87yyuwb-olTs21lxkuOnbk1_HKvzaNworB9DDlhMG5_0i2lYB0aGgAOwE3v6FuJD1Va-8JEF4H0RqKfBiE0ElFI1DQ-rwTfF35ffAIb9_E8PDbyOsd6DAE5STds_Tbcs4ihIPC3w/s200/theageofcharlemagne.gif)
David Nicolle perehtyy 40 sivun verran Kaarle Suuren ajan karolingiarmeijoihin. Ratsuväen rooli vahvistuu, mistä seuraa yhteiskunnallisia muutoksia (feudalismi). Varusteet ovat kalliita, ja vain eliitillä on varaa haarniskaan ja parempiin hevosiin. Yhtä kaikki, Kaarle Suuri uskoo hallitsevansa maita Biskaijanlahdelta Unkariin. Sitten karolingien keskusvalta alkaa murentua sisäisiin kahinoihin - maat oli jaettu Kaarle Suuren poikien kesken. Markit, rajaläänit, rapistuvat. Samaan aikaan viikingit alkavat ryöstellä friisiläiskaupunkeja. Veroja maksava talonpoika tai maaorja ei ollut vapaan germaanin veroinen taistelija, eikä paikallinen puolustus ollut kehuttava. Lisäksi saraseenit alkavat kiusata Välimeren rannoilla ja magyaarit idässä. Piti kehittää paikallista puolustusta, mutta se sitten johti paikallisen vallankäytön vahvistumiseen, mikä söi kuninkaiden valtaa ja puolestaan johti jatkuviin pieniin sotiin.
Kirja on tiivis, eikä sen pohjalta saa ajankuvaa kuin ehkä varusteista. Kirjassa on kuvia, valokuvia, karttoja ja Angus McBriden maalauksia.
2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti