Robert Henson, The Rough Guide to Climate Change. Rough Guides, New York, NY, USA, 2006.Ilmastonmuutos on noussut parin viime vuoden aikana näyttävästi tapetille. Tämä lienee toinen kerta, kun tiedeyhteisö on painanut hälytyssummeria -- edellinen hälytys koski otsonikatoa. Tieteen piirissä on aina erimielisyyttä, koska tiede on pohjimmiltaan keskustelun perinne. Ilmaston kohdalla "skeptikot" muodostavat häviävän pienen vähemmistön. Media kuitenkin toistaa vastapuolten näkemyksiä ikään kuin tasaveroisina, koska kärjistäminen tuo lukijoita eikä medialla ole ehkä kykyä arvioida tieteellisiä teorioita. Ilmastokeskustelussa perätään poikkeuksellinen suurta varmuutta, kun monen muun riskin kohdalla ryhdytään toimiin vähemmästäkin.
Robert Henson kokoaa ilmastokysymyksen lyhyesti kolmeensataan sivuun. Ensimmäisessä luvussa hän esittelee ensin perusasiat, ilmakehän toiminnan ja kasvihuoneilmiön. Toinen luku kuvailee lämpenemisen seuraukset: kuivuuden, tulvat, napajäätiköiden sulamisen, valtamerten lämpenemisen, äärimmäiset sääilmiöt ja vaikutukset ekosysteemiin sekä maanviljelyyn. Kolmannessa luvussa Hanson käy läpi ilmastomuutoksen "tieteen", eli mittausmenetelmät, mallinnukset, historiadatan ja johtopäätökset. Neljäs luku käsittelee ilmastokeskustelua ja toimenpiteitä. Lopussa on kokoelma lähteitä lisätietoja haluaville.
Niille, jotka ovat seuranneet ilmastokeskustelua, kirja tarjoaa vähän mitään uutta. Kirja kuitenkin kokoaa tulokset ja teoriat yksiin kansiin. Skeptikoiden aurinkopilkut ja maapallon pyörimisakselin kulman muutokset saavat skeptikoilta palstatilaa, samoin Lomborgin tilastollinen skeptisismi. Jos maallikot kahvipöydissä ja keskustelupalstoilla kinatessaan olisivat lukeneet edes tämän kirjan muutaman skeptisen YouTube-dokkarin ohella, käsitteet olisivat paremmin kohdallaan eivätkä ihmiset puhuisi toistensa ohi.
Tulevaisuuden kuva on tyly. Media toistaa viestejä omista lähtökohdistaan, jotka ovat sidottuja talouden kasvuun ja median perinteeseen. Länsimainen kulttuuri ei pysty käsittelemään tarinoita, joissa vastoinkäymisiä ei voitetakaan, vaan sukupolvi toisensa jälkeen vajotaan syvemmälle. Näitä tarinoita ei moni halua kuulla, uskoa, eikä kertoa. Niistä on vaikea keskustella, ja niinpä tyydytään näpräämään asioita, joita osataan näprätä. Peak oil ja ilmastomuutos astuvat tavallisen kansalaisen elämään viimeistään seuraavan 10-15 vuoden aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti