Yhdysvaltalaiset ohjelmistoammattilaiset Andrew Hunt ja David Thomas päätyivät kirjoittamaan kokemuksistaan ja näkemyksistään kirjan The Pragmatic Programmer. Kirja on ollut menestys yli kymmenen vuotta, ja miehet ovat sittemmin perustaneet The Pragmatic Bookshelf -kustantamon.
Sana pragmaattinen juontuu latinan kautta kreikasta, missä pragma tarkoittaa tekoa. Pragmaattinen ohjelmoija on siis käytännöllinen: hän on realistinen, järkevä ja hänen työtään ohjaavat sellaiset teoreettiset periaatteet, jotka toimivat käytännössä. Noh, dialektis-materialistinen pilailu sikseen.
The Pragmatic Programmer lähtee siitä, miten ollaan ohjelmointiammattilainen. Ohjelmointi on käsityötä, ja kirjoittajat pohjustavat analogioissaan käsityöläisperinnettä ja -etiikkaa. Ammattilaisen tulee pitää työkalunsa (osaamisensa) hyvässä kunnossa, seurata alan kehitystä ja omaksua uusia menetelmiä uusien (ja vanhojen) ongelmien äärellä. Kirjoittajat kokoavat kirjan lukuihin ohjeita aiheittain kattaen mm. pragmaattisen ajattelutavan, työkalut, ongelmanratkaisun, suunnittelun, projektien hallinnan, testaamisen ja vaatimusten, muutosten sekä versioiden hallinnan. Argumentaatio, esimerkit ja tiivistelmät ovat kaikki hyvin käytännönläheisiä.
Ammattilaisuus ja ammattietiikkaan sitoutuminen on hieno päämäärä itsessään. Sitten kirjoittajat menevät esittämään, että olisi hyvä tunnistaa keskeisiksi muuttuvia teknologioita ajoissa, jotta voisi paukutella henkseleitään ja leuhottaa sitten, kun teknologia on valtavirtaa. Tässä kyse on kilpailusta ja pätemisestä, mitkä eivät liity ammattilaisena olemiseen sinänsä. Tämä lipsahdus ja kirjan jaaritteleva sä-passiivi ovat keskeiset heikkoudet.
The Pragmatic Programmer on ollut olennaisesti muokkaamassa ohjelmistoammattilaisuuden työtapoja ja menetelmiä. Edellisestä lukukerrasta on viisi vuotta, ja nyt kirjan esittämät ajatukset tuntuivat omilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti