Antiikin Rooman historiaa kirjoitetaan yhä uudestaan. Yhtäältä uudet arkeologiset löydöt tarjoavat uutta tietoa, ja toisaalta tapa lukea antiikin aikalaistekstejä muuttuu. Yksi näistä uudemmista historioista on The Romans: From Village to Empire, joka on nimensä mukaisesti kasvukertomus kylästä Tiberjoen varrella koko Välimeren kattavaksi imperiumiksi. Kirjoittajat ovat yhdysvaltalaisia historian professoreita, jotka ovat kukin ennen tätä teosta kirjoittaneet Rooman eri instituutioista tai aikakausista.
Rooman tarina alkaa rautakautisesta Italiasta. Apenniinien ja Tyrrhenanmeren väliselle kaistaleelle nousee pieniä kyliä, jotka alkavat työstää metalleja. Tiberjokea ympäröivän tasangon kylät yhdistävät voimansa pohjoisen Etrurian etruskien laajenemista vastaan. Sitten tulevat foinikialaiset ja kreikkalaiset käyden kauppaa ja perustaen siirtokuntia, ja siinä sivussa välittyy kulttuuria ja kirjoitustaitoa. Noin 800-luvulta eaa. eteenpäin alkaa muodostua kaupunkivaltioita. Kaupunkien myötä kehittyy myös (ammatillinen) erikoistuminen, ja jotkut erikoistuvat vallankäyttöön. Katovuodet tuottavat velkasuhteita, pääoma kasautuu ja syntyy eliitti.
Roomaa hallitsi roomalaisten oman historian mukaan seitsemän kuningasta alkaen Romuluksesta. Viimeinen kuningas ajettiin maanpakoon 500-luvun alussa eaa. Virkamiehet (magistratus -- vanha englanti-suomi -sanakirja antaa sanalle magistrate käännöksen rauhantuomari), jotka valittiin eliitin piiristä yhdeksi vuodeksi kerrallaan, ottavat kuninkaiden paikan. Virkakokeiluja tehdään pitkään, ja vuosisadan puolentoista aikana vakiintuu kahden konsulin vuosittainen pesti. Ylimyssukujen neuvoa-antava kokous, senaatti, vakiintui pysyväksi neuvostoksi.
Italiassa 300-luvulla eaa. käydään valloitussotia, joista käänteiden jälkeen Rooma selviytyy voittajana. Sitten syntyy eturistiriita Karthagon kanssa Sisialiassa, jolloin seuraa ensimmäinen ja toinen puunilaissota 200-luvulla. Sotien myötä Rooman valtapiiri laajenee ensin läntisellä sitten itäisellä Välimerellä. Valloitukset paitsi tuovat rikkauksia, myös sotajoukkojen varustaminen osoittautuu erittäin kannattavaksi toiminnaksi. Eliitin arvovalta perustuu sotaan, ja korkeimmat virat edellyttävät sotakokemusta. Laajenemisesta seuraava hyvä jakautuu epätasaisesti, ja tasavallan selkärankana toiminut vapaa talonpoika joutuu kilpailemaan suurtilallisten orjatyövoimaa vastaan. Pellot myydään, ja talonpoika muuttaa kaupunkiin poliittisesti epävakaaksi köyhäilistöksi. Seuraa sarja sisällissotia ja diktatuureja. Alkuun vapaista ja riittävän vauraista talonpojista kootut legioonat nostetaan nyt köyhistä palkkaa vastaan pysyviksi armeijoiksi. Kansalaisuus- ja maanomistuskysymykset synnyttää eripuraa Italian niemimaalla. Orjat nousevat kapinaan. Merirosvot piinaavat Välimerta.
Seurauksena valtaa keskitetään. Ylimyssukujen vesat pyrkivät keskeisiin virkohin silmittömällä lahjonnalla, josta seuraavaa velkaa he maksavat sitten saamansa viran kautta. Virassa olevaa virkamiestä ei voi syyttää, mutta virkakauden päätyttyä viranomainen palaa Roomaan yksityishenkilönä, jolloin heitä vastaan on mahdollisuus nostaa syyte. Konsulikautensa aikana Caesar maksaa tukijoilleen avokätisesti velkansa ja pakenee poliittista kähmintää Galliaan prokonsuliksi -- kaikkiaan kymmeneksi vuodeksi. Siellä hän käynnistää sodan, jonka seuraksena Gallia liitetään osaksi Rooman valtakuntaa. Caesar ei halunnut päätyä vihamiestensä raadeltavaksi senaattiin syytettynä korruptiosta, joten hän marssi legioonineen Roomaan. Parin vuoden sisällissodan jälkeen hänestä tuli diktaattori, ja tasavaltalaisaika päättyi.
Caesarin murhan jälkeen 44 eaa. seuraa poliittista epävakautta ja sisällissota, kunnes Caesarin ottopoika Octavianus (myöh. Augustus) onnistuu selättämään vastustajansa. Hänen valtakautensa on pitkä ja sisäisesti rauhallinen. Huolimatta epätasaisista keisareista ja ulkoisista uhista valtakunta pysyy koossa ja kukoistaa, erityisesti ensimmäisen vuosisadan lopulta toisen vuosisadan lopulle. Jatkuvan sodankäynnin ja rajakahinoinnin seurauksena poliittinen valta siirtyy yhä enemmän legioonien komentajille, ja Severus Alexanderin murhasta 235 käynnistyy ns. sotilaskeisarien aika, jonka levottomuudet päättyvät vasta Diocletianuksen valtaan 284. Tuona aikana senaatti ehtii nimetä ainakin 18 keisaria, mutta samanaikaisesti moni muu huudatti itsensä keisariksi joukkojensa edessä. Diocletianus käynnistää tetrarkiakokeilun, joka kestää vain hänen vallassaoloaikansa. Tetrarkian jälkeen valtaan nousee Konstantinus Suuri, jonka valtakauteen kirja päättyy.
The Romans on maallikolle herkullinen johdanto Rooman valtakunnan historiaan. Kertomus kulkee kronologisessa järjestyksessä, jonka lomaan tuodaan sosiaaliset instituutiot sitä mukaa, kun ne ovat relevantteja ja niistä on tietoa. Kirjassa on runsaasti hyviä, joskin nimistöltään hieman niukkoja karttoja. Jokaisen luvun alussa kirjoittajat käyvät läpi, mihin lähteisiin tapahtumat nojaavat. Monin paikoin kirjassa on katkelmia aikalaisteksteistä, kuten Ciceron puheista, keisarien säädöksistä jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti