Mark Lynas on brittiläinen toimittaja, tietokirjailija ja ympäristöaktivisti. Hän on perehtynyt ilmastonlämpenemiseen, hiilen kiertoon ja viimeisimmissä teoksissaan energiantuotantoon.
Six Degrees: Our Future on a Hotter Planet saa nimensä kansainvälisen ilmastokomitean IPCC:n arvioista, joiden mukaan seuraavan sadan vuoden aikana ilmaston keskilämpötila saattaa nousta pahimmassa tapauksessa kuusi astetta. Lynas halusi tietää, mitä konkreettisia vaikutuksia näillä asteluvuilla on. Hän luki tuhansia ilmastotieteilijöiden tutkimuksia ja järjesteli ne papereiden sisältämien aste-ennusteiden mukaan omiin luokkinsa. Näin hän sai kuusi luokkaa ja kirjalleen rungon. Hän kokosi kunkin ryhmän papereista näkymän, mitä kyseinen lämpötilan nousu tarkoittaa ympäristölle ja sen osana ihmiselle.
Kirja siis esittelee ilmastonlämpenemisen vaikutuksia aste kerrallaan. Kirjoittaja hyppää vaikutuksia kuvatessaan muutaman sivuin välein eri puolille maailmaa. Esimerkiksi yhden asteen nousu riittää esimerkiksi palauttamaan Nebraskan autiomaaksi, joka se oli Euroopan keskiajalla, ja sulattamaan Kilimanjaron lumet, pohjoisen napajäätikön sekä Alaskan ja Alppien jäätiköt. Kuivuudet ja tulvat lisääntyvät samoilla alueilla; kun edellinen kuivattaa kasvit, jälkimmäinen vie hauraan pintamaan mennessään. Tutkimusten mukaan maapallon kuivuudesta kärsivä maapinta-ala kasvaisi 3 prosentista 30 prosenttiin.
Kahden asteen nousu pahentaa Kiinan pohjoisosien kuivuutta, mikä vaikeuttaa ruoantuotantoa. Valtamerien happamoituminen lisääntyy, ja hiilidioksidia sitovan planktonin määrä laskee. Luvassa on romahtavia kalakantoja, metsäpaloja, helteitä ja rankkasateita. Esimerkiksi Andien ja Kalliovuorten lumihuippujen sulaessa asukkaat vuorten juurella jäävät ilman keväisiä sulamisvesiä, jotka ovat tuoneet kosteutta juuri kuivimman ajan alkuun. Talven sateista ei kesällä enää kostu. Ilmaston lämmetessä kaksi astetta kolmannes eläinlajeista kuolee sukupuuttoon vuoteen 2050 mennessä. Joissain paikoissa maataloustuotanto todennäköisesti hyötyy lämpenemisestä, mutta kokonaistuotanto kärsii tuottavimpien alueiden kuivuessa. Keski- ja Etelä-Amerikka joutuu tiukille. Kahden asteen lämpötilan nousu alkaa olla väistämätöntä. Sanottakoon, että kirja käsittelee keskilämpötilan nousuja. Pohjoisessa lämpötilannousu on rajumpaa.
Kolmessa asteessa Amatsonin sademetsät alkavat muuttua savanniksi ja jäätiköt sulavat laajemmin ja maat muuttuvat monin paikoin kuiviksi autiomaiksi ja niin päin pois. Seuraukset pahenevat. Viidessä asteessa asuttavia paikkoja on enää pohjoisessa (esim. Pohjois-Eurooppa) ja etelässä (esim. Tasmania). Useimmat mallit eivät edes kuvaile kuuden asteen lämpenemistä, joten sen ymmärtämiseksi täytyy palata liitukaudelle. Pohjoisnapa oli subtrooppista seutua, myrskyt hurjia ja ilmasto lämmin. Se lämpeneminen tapahtui vuosituhansien aikana, mihin eliöt ehtivät sopeutua. Nykyinen muutos ei tarjoa samaa mahdollisuutta, eikä ole taattua, että maapallo saavuttaa kuuden asteen lämpenemisen jälkeen mitään ihmiselle suotuisaa tasapainotilaa.
Lynas esittää, että useimmat ilmastomallit nojaavat nopeisiin takaisinkytkentöihin, jotka tuottavat vuosisadan loppuunmennessä kolmen asteen lämpenemisen. Nopeat takaisin kytkennät ovat muutoksia vesihöyryn, pilvet, jää- ja lumipeitteen sekä ilmakehän pölyn määrässä ja laadussa. Hitaista takaisinkytkennöistä meillä ei ole tietoa, koska data on harvaa. Miten valtameret toimivat lämpenevissä oloissa? Missä kohdassa on jonkin ekosysteemin tai biosfäärin kynnysarvo, jonka ylittäminen alkaa kiihdyttää muutosnopeutta? Maapallon historiassa on ikäviä ennakkotapauksia, joissa elämän monimuotoisuus on äkillisesti romahtanut ja ollut lähellä kadota -- toipuminen vei 50 miljoonaa vuotta -- ja jotkut tutkijat vahvasti epäilevät, että muutoksilla olisi jotain tekemistä meren pohjassa lepäävän jäisen metaanin sulamisen kanssa.
Esiteltyään ilmastonlämpenemisen vaikutusten skaalan, Lynas toteaa, että todennäköisyys ääritapauksille on tietenkin pienempi ja - mikä parasta - todennäköisyyteen voi vaikuttaa. Muutoksetkin ovat hitaita, lämpeneminen käyntiin lähtiessään jatkuu vuosisatoja, mutta toimimalla nyt, ehtisimme jarruttaa tai estää pahempien skenaarioiden toteutumista. Odotusarvojen mukaisessa tulevaisuudessa riittää kuivuutta, kansainvaelluksia, nälkää ja kuolemaa kyllin. Lynas ei päätä kirjaansa mihinkään toiveikkaaseen nosteeseen.
Many books on global warming end with some rather platitudinous sentences about renewable energy as if the authors believe - rather like Disney's Blue Fairy - that simply wishing for something and believing in it is enough to make it come true.Tämän jälkeen hän luo aika harmaan katseen vallitsevaan tilaan: energian kulutustottumuksia ei ole helppo muuttaa, ihmisen psykologia ei suosi muutosta (ihminen hakee vahvistusta valinnoilleen muilta) ja ongelman kieltäminen tai tekosyiden esittäminen on yleistä. Jos kukaan ei vähennä, mikään ei vähene. Kirja on kirjoitettu 2008, jolloin Lynas arveli, että vuoteen 2015 meidän pitäisi saada hiilidioksidipäästöjen kasvu pysähtymään, jos aiomme hillitä lämpötilannousun kahteen asteeseen. Hiilidioksidipitoisuus ilmakehässä nousee ainakin vielä.
Konkretisoidessaan tulevat muutokset Six Degrees puree myös aloitteleviin nihilisteihin ja kyynikoihin. Kirja on ehkä poleeminen mutta syystä. Lynas kirjoittaa sujuvasti, mutta hetkittäin hän jää metaforien ja personifikaatioiden vangiksi niin pitkään, että ne menettävät tehonsa. Muutoksetkin jäävät hieman hajanaisiksi, kun aste asteelta loikitaan nopeasti mantereelta toiselle, ja varsinaisen paineeseen joutuvan ilmastomekanismin kuvaamiseen jää niukalti tilaa. Näin pienessä kirjassa pureutuminen jokaiseen ekosysteemiin tai mekanismiin ei ole tietenkään mahdollista. Tässä kohtaa asetan itselleni tavoitteeksi ymmärtää koko kuviota vähän paremmin muun kirjallisuuden kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti