Accidental City

Robert Fulford, Accidental City: The Transformation of Toronto. Houghton Mifflin, New York, NY, USA, 1995.

Kanadalainen Robert Fulford on tehnyt pitkän uran toimittajana, minkä ohessa hän kirjoittanut muutamia tietokirjoja kanadalaisesta taiteesta ja erityisesti Toronton arkkitehtuurista. Accidental City on kertomus englanninkielisen Kanadan pääkaupungista ja sen julkisivun muutoksesta, jota Fulfordin mukaan on hallinnut sattuma, hyvässä ja pahassa.

Vielä 1950-luvulla Toronto oli sisäänpäin lämpiävä kaupunki, jonka parhaat ateriat nautittiin kotona ja joka oli, Northop Fryen sanoin, "hieno paikka pitää huolta omista asioista". Muutos tuli hitaasti ja osin rakennusten muodossa. Suomalainen arkkitehti Viljo Revell voitti, kenties Eero Saarisen lobbauksen ansiosta, uuden kaupungintalon suunnittelukilpailun vuonna 1958. Kaupungintalon kylkeen syntynyt aukio oli ensimmäinen toimiva julkinen tila, jollaiset on sittemmin todettu kaupunkien suunnittelussa elintärkeiksi. Kaarevine linjoineen kaupungintalo oli uutta (ja on osin edelleen) laatikkomaiseen modernismiin tottuneessa Torontossa.

Fulford käy kiinni rakennuksiin, joista Toronto on kuuluisa: CN Tower (torni itsensä vuoksi) ja SkyDome (nyk. Rogers Centre). Edellinen ratkoi kaupungin identiteettiongelmaa, jälkimmäinen ilmaisi paperivaurautta. Pilvenpiirtäjiä rakennettiin kiinteistökuplan aikaan 1980-luvulla. Fulford esittelee rakennushankkeiden arkkitehtonisia onnistumisia (St. Lawrence Housing Project) ja epäonnistumisia (Gardiner Expressway). Hän piiskaa kokonaisen luvun verran amerikkalaisen arkkitehdin Philip Johnsonin suunnittelemaa CBC:n rakennusta.

Toronto on Fulfordin mukaan muuttunut 1960-luvun jälkeen vähin erin monipuoliseksi, suvaitsevaksi ja eläväksi kaupungiksi. Fulford kirjoittaa vuolaasti arkkitehtonisen ympäristön ja sosiaalisen yhteisön vuorovaikutuksesta. Hän kaivaa esiin tonttien ja rakennushankkeiden historiaa sekä suunnitteluun, politikointiin ja kähmintään liittyviä koukeroita -- niin onnistumisten kuin epäonnistumisten tai suoranaisten virheidenkin kanssa joudutaan elämään kymmeniä tai mahdollisesti satoja vuosia. Suuret muutokset tai korjaukset tuntuvat vaativan suuria johtajia. Suurilla johtajilla on usein oma näkemyksensä, joka joko palvelee kaupunkia pitkällä tähtäimellä tai sitten ei.

Accidental City on herkullinen ja elävä paikallishistoria. Fulfordin pitkä kokemus Torontosta ja sen paikallispolitiikasta tuovat tekstiin vaivattomuutta ja kehityksen pitkä historia, esimerkiksi The Grangen kohdalla, väriä. Fulfordilla on mielipide, mutta kirja ole missään (paitsi ehkä CBC:n rakennuksen) kohdin yksipuolista suitsutusta tai ruoskintaa. Kiitosta jaellaan, missä se on paikallaan.

Tällaisen elävästä, muuttuvasta kaupungista kertovan kirjan, jossa ei pelkästään itketä purettuja rakennuksia, lukisin mieluusti myös Helsingistä.