Gwynne Dyer, Climate Wars. Oneworld Publications, Oxford, UK, 2011. Kanadalainen Gwynne Dyer on sotahistorioitsija ja kansainväliseen politiikkaan perehtynyt journalisti. Hänen kolumnejaan kansainvälisestä politiikasta julkaistaan lehdissä eri puolilla maailmaa, ja hän on kirjoittanut tutkimuksia ja tietokirjoja mm. Lähi-idän politiikasta alkaen arabivaltojen ja Israelin konflikteista aina Yhdysvaltain viimeisimpiin sotaretkiin mm. Irakiin.
Climate Wars on kuitenkin silmäys ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Monet ilmastonmuutosta käsittelevät kirjat esittelevät tapoja saada ilmakehän hiilidioksidin nousu hallintaan, mutta Dyer keskittyy politiikkaan ja strategioihin, joihin muutoksesta eri tavoin kärsivät valtiot todennäköisesti tarttuvat. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ruoantuotantoon oli yksi sysäys kirjan kirjoittamiselle; rauha ja rationaalisuus väistyvät, jos ravinnonsaanti alkaa olla uhattuna. Toinen sysäys tuli suurvaltojen asevoimien tulevaisuusskenaarioista, joissa ilmastonmuutos mainittiin keskeisenä konflikteja luovana tekijänä. Nämä ovat vakavia siinä mielessä, että armeijat eivät rakenna skenaarioita poliittisille haavekuville tai toiveille vaan katselevat uhkakuvia harmain silmin. Armeijat ovat (historian kautta) pessimistisiä, mitä tulee rauhalliseen yhteiseloon kasvavan niukkuuden piirissä.
Ilmastonmuutos ei ole siis helppo ongelma, kuten esimerkiksi otsonikerroksen osittainen tuhoutuminen oli. Dyer lataa heti alkuun neljä havaintoa:
- Ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin julkinen keskustelu antaa ymmärtää. Syynä on mm. IPCC:n poliittinen konsensusluonne ja julkaisukäytännöistä johtuen hieman vanha data.
- Energiatehokkaat lamput toimivat tietoisuuden herättelyssä, mutta, kun tavoitteena on hiilineutraali talous, niiden vaikutus on pieni. Pitkän päälle koko sivilisaatio pitää "dekarbonisoida" ilman pitkäaikaista talouskasvun heikkenemistä.
- On epärealistista uskoa, että hiilidioksidipäästöt saadaan kuriin arvioituun alle kahden asteen lämpötilan nousun mahdollistavaan takarajaan mennessä (esim. hiilidioksidipäästöjen leikkaaminen 80% vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä).
According to a study by the U.K. Met Office released during the [Copenhagen] conference, anthropogenic greenhouse gases would have to peak by 2018 and fall by 4 per cent a year for there to be a 50 per cent chance that the warming will not ultimately exceed 2 degrees Celsius.
Maiden sisäpoliittiset ongelmat, keskenäinen kilpailutilanne, epäsuhta elintasoissa ja ilmastonmuutosten vaikutusten epätasainen jakautuminen vaikeuttavat sitovien päätösten tekoa. - Jokaista lämpötilan asteen nousua kohti nähdään kasvava määrä pakolaisia, romahtaneita valtioita, konflikteja ja sotia. Yli kahden asteen keskilämpötilan nousu alkaa heikentää ruoantuotantoa monilla väkirikkailla alueilla. Kun maailmassa on ruokavarastoa noin 57 päiväksi, monen ruokapöytä on aika nopeasti tyhjä.
Nimestään huolimatta Climate Wars kuvailee pitkästi luonnon mekanismeja, joita lämpeneminen käynnistää. Kuten muutkin ilmastonmuutosta käsittelevät kirjat, Dyer esittelee ja arvioi tekniikoita, joiden avulla muutosta voitaisiin hillitä. Nämä kaikki ovat tietenkin politiikan sisältöä; vastustusta herättävä "geo-engineering" eli maanmuokkaus on varteenotettava vaihtoehto, kun lämpötilan nousulta pitää ostaa aikaa. Ilmastopakolaiset ovat poliittinen kysymys jo nyt; Intia rakentaa Bangladeshin vastaiselle rajalle aitaa. Kirja liikkuu poliittisen päätöksenteon sfäärissä esitellen tapahtumia mm. epäonnistuneen Kööpenhaminan ilmastokokouksen kulisseissa. Kerronta on helppolukuista, mutta kirjan rakenne on hieman hajallaan. Paikoin on vaikea tunnistaa, puhuuko Dyer omasta skenaariostaan vai asiantuntijoiden ennusteesta.
Kirja kuitenkin kuvailee tulevan vuosisadan keskeisiä (kuviteltuja) konflikteja. Siten kirja jatkaa urakointiani ihminen sodassa -lukuhaasteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti