
Bebbanburgin Uhtred on ehtinyt neljänkympin puoliväliin. Parta harmaantuu ja raajat jäykistyvät. Pitkät vuodet taistelukentällä ovat tuoneet mainetta ja kunniaa mutta vähän vaurautta. Vuonna 899 Wessexin kuningas Alfred viimein kuolee. Hänen poikansa ei näytä vahvalta valtaistuimellaan, joten tanskalaisten ja englantilaisten taistelu saaren eteläosasta jälleen kiihtyy. Liittolaisuudet eivät kulje kielen tai uskonnon kohdalta, vaan maantiede ja otollinen tilaisuus vääntävät valat ja uskollisuudet kieroon.
Cornwell kuljettaa anglosaksisen sarjansa kuudennen osan alusta loppuun rutiininomaisesti vanhojen hahmojen ja konfliktien varassa. Kuninkaiden kuolema on kaikin puolin terävämpi kuin Azincourt, mutta kirjan käänteet tai kiemurat eivät varsinaisesti yllätä. En toisaalta yllätyksiä etsinytkään.
Kirja jatkaa ponnisteluitani ihminen sodassa -lukuhaasteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti