Catherine Morland on nuori ja viaton yläluokkainen nainen. Hän asuu vanhempiensa kanssa Fullertonissa kaukana seurapiireistä ja ikätovereista. Käy kuitenkin niin, että heidän naapurinsa Allenit lähtevät viettämään aikaa Bathin kaupunkiin, ja Catherine on enemmän kuin iloinen päästessään heidän mukaansa. Kaupunki ei kuitenkaan tarjoile uusia tuttavuuksia vierailijoille aivan heti. Tanssiaisiltoja liukuu ohitse ilman kutsua parketille. Catherine viettää vanhan pariskunnan kanssa monta iltaa ennen kuin onnistuu luomaan tuttavuuksia.
Sitten hän tapaa viehättävän Isabella Thorpen ja tämän veljen Johnin, joiden seurassa aika Bathissa muuttuu iloiseksi. Hän tapaa myös nuoren Eleanor Tilneyn ja tämän veljen Henryn, joiden seura on päihdyttävää siunauksellista riemua. Kävelyretkiä, hevosajeluita, tanssiaisia, keskusteluja vaatteista, musliinista ja romaaneista. Kun hänelle lankeaa mahdollisuus vierailla linnoissa ja myöhemmin Northanger Abbeyssa, vanhan luostarin paikalle rakennetussa kartanossa, Catherine kokee elävänsä lukemiensa kirjojen tarinoita. Oi iloa!
Northanger Abbey on satiiri, jonka Austen kirjoitti ennen menestysteoksiaan. Kustantaja osti käsikirjoituksen vuonna 1803 mutta julkaisi kirjan vasta vuonna 1817, kun Austen oli jo kuollut kuuluisana kirjailijana. Kertojan ääni paljastaa Catherinen tarinansa päähenkilöksi ensimmäisessä virkkeessä ja säilyttää kaikkitietävän jos kohta ironisen sävynsä läpi koko tarinan.
No one who had ever seen Catherine Morland in her infancy, would have supposed her born to be an heroine. Her situation in life, the character of her father and mother, her own person and disposition, were all equally against her.Catherinen fantasian nälkä ja mielikuvituksen ohjaama harkinta parodioivat tuolloin suosittua kauhugotiikkaa. Kohtelias, vuolas ja koukeroinen dialogi rakentaa paksuja fasadeja todellisten ajatusten peitoksi. Catherine ei lue ihmisiä kovin hyvin sekoittaen kirjojen maailman ja todellisuuden (tai kirjallisen ja tarkoitetun) keskenään. Rouva Allenin pinnallisuuden ja Catherinen kompastelun ja oivallusten kautta Austen pistelee aikakauden naiskuvaa.
A woman especially, if she have the misfortune of knowing anything, should conceal it as well as she can. [...] But Catherine did not know her own advantages—did not know that a good-looking girl, with an affectionate heart and a very ignorant mind, cannot fail of attracting a clever young man, unless circumstances are particularly untoward.Tarina paitsi kertoo Catherinen puutteiden korjautumisesta tarjoilee myös näköalan georgiaanisen aikakauden tapoihin ja etiketin hallitsemaan seurapiirielämään maalaten yläluokan elämän joutilaana haaveiluna, jossa kiusallinen saa poikkeuksetta traagiset puitteet. Northanger Abbey ei ole varsinaisesti hauska, mutta kertojan ääni paljastuu älykkääksi ja raikkaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti