Omistan muutamia kirjoja ja joitain levyjä, mutta musiikki lienee heti kirjallisuuden jälkeen laajin kulttuurin alue, mistä tiedän hyvin vähän tai en mitään. Olen niitä nokkahuilukokeiden traumatisoimia maallikoita, jotka tietämättään esittivät John Cagen sävellystä 4'33". Musiikin teorian ja historian suhteen olen unohtuneiden peruskoulutietojen varassa. Olen aikeissa paikata musiikin historian tuntemustani, mutta ennen varsinaista pulahdusta lienee paikallaan hakea jotain teoreettista pohjaa.
Joutsenvirran ja Perkiömäen Musiikinteoria 1 -kirja pyrkii esipuheen mukaan kuromaan umpeen taide- ja rytmimusiikin hieman eriytyneitä käsitteitä. Kirja on tarkoitettu musiikinopiskelijoille. Alkuun kirja esittelee notaation, sävelten nimet ja nuottikirjoituksen perusteet. Sitten siirrytään sävellajeihin ja intervalleihin, asteikkoihin ja sointuihin. Viimeistään funktionaalisuuden kohdalla (esim. dominanttisuus ja kvinttikierto) kaltaiseni maallikot putoavat kyydistä. Lopuksi kirja käy läpi rytmiin, aika-arvoihin ja tahtiin liittyvät yleiset käsitteet.
Käsitteiden esittelyyn kirja on ihan mukiinmenevä. Kirjoittajat olisivat hyötyneet toimitustyöstä: Käsitteitä käytetään monesti ennen kuin niille annetaan määritelmää. Joitain yksityiskohtia kerrotaan kahteen kahteen kertaan kertaan. Musiikin peruskäsitteistön tunteville, joille kirja on kirjoitettu, kirja avannee joitain solmuja. Maallikoille anti on hieman laihempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti