Fall on Your Knees

Ann-Marie MacDonald, Fall on Your Knees (1996). Simon & Schuster, New York, NY, USA, 2002.

Parin vuosisadan mittaan kanadalaiset ovat joutuneet sovittamaan muita kulttuureja hallitsevaan englantilaiseen ja ranskalaiseen identiteettiinsä. Maahanmuuttaminen ei ole pelkkää sulautumista - ainakaan ensimmäisessä polvessa - mikä näkyy Shandi Mitchellin erinomaisessa romaanissa Under This Unbroken Sky (2009), kun ukrainalainen perhe asettuu syrjäiseen Albertaan. Ulkopuolisuus, eristyminen tai eristäytyminen - joskin erilainen - näkyy myös kanadalaisen Ann-Marie MacDonaldin romaanissa Fall on Your Knees (1996).

Orvoksi jäänyt James Piper elättää itsensä pianonvirittäjänä Nova Scotian Cape Breton Islandilla. Hän rakastuu asiakkaansa nuoreen tyttäreen Materiaan ja avioituu tämän kanssa vastoin tytön isän tahtoa. James ja Materia muuttavat uuteen, vastarakennettuun taloon, missä kelttiläinen veri yhdistyy libanonilaiseen vereen. James etenee urallaan myyntiedustajaksi, kaivosmieheksi, sotilaaksi, suutariksi ja viinatrokariksi. Syntyy lapsi, Kathleen, josta tulee Jamesin silmäterä ja jota Materia ei opi rakastamaan. Sitten tulee lisää lapsia. Äidiksi varttuva Materia oppii laittamaan ruokaa naapurin rouva Luvovitzin avulla.

Uudessa talossa kuitenkin kummittelee. Ensimmäiset aaveet nähdään ensimmäisellä sivulla, kun joku esittelee valokuvia. "He ovat kaikki jo kuolleita". Käy ilmi, että Kathleen kuolee lapsivuoteeseen ja Materia tekee itsemurhan. Kuoleman vieraillessa Piperin talossa kenenkään ei tarvitse lähteä yksin.

Here's a picture of their house as it was then. White, wood frame with covered veranda. It's big compared to the miners' houses. There's a piano in the front room. In the back is the kitchen where mumma died.
    Here's a picture of her the day she died. She had a stroke while cleaning the oven. Which is how the doctor put it.

Kertomus etenee Piperin perheen naisten tarinana. Kronologia hajoaa edestakaisin liikkuviksi juonteiksi, kun Kathleen, Mercedes, Frances ja polion runtelema Lily yrittävät tulla toimeen sekoittuneen perimän ja kovaotteisen isän kanssa. Naapureiden mukaan Piperin talossa on jotain pielessä. Piperit eristäytyvät syrjäisen provinssin syrjäisen saaren marginaaliin.

Kirjan kirottu perhe, kummitteleva talo, naisiin kohdistuva uhka kodin piirissä, ullakolle lukittu nainen ja orvoille paljastuvat salaisuudet ovat kaikki gotiikan teemoja, kuten Gabriella Parro [1] on todennut. Jane Eyre ja Wuthering Heights ovat kirjoja Piperin kirjahyllyssä. James Piper muistuttaa osin Edward Rochesteriä ja osin Heathcliffiä. Miehet kieltävät hallitsemiltaan naisilta sen, minkä sallivat itselleen, on se sitten äidinkieli tai rakastuminen. Goottiset tai maagiset kierteiset eivät ole kuitenkaan kirjassa etusijalla; identiteetit ovat. Geneettisen ja kulttuurisen perimän hyväksyminen ja hyväksyttäminen on kaikkea muuta kuin helppoa, vaikka hallitsevaa anglosaksista kulttuuria näkyy vähän. Kaikki henkilöhahmot ovat jotain muuta.

Perheessä musiikki on kaikille naisille kanava itseilmaisuun, vapautumiseen ja ehkä kostoon. Kathleen pääsee opiskelemaan oopperalaulua New Yorkiin, missä kuitenkin uudenlainen musiikki, kuumeinen jazz, tekee tuloaan. Musiikki on Nova Scotiassakin viihdettä, yhteisöllisyyttä, improvisaatiota ja osallistumista, mutta Piperin perheessä pianossa on lukko. Jos musiikki edustaa, kuten tarinassa tuntuu olevan, naisten mahdollisuuksia rakastua ja rakastaa, pianon kansi on miehen valtaa.

Vaikka antirasistisen viestin kohdalla teos olisi voinut alleviivata vähemmän ja luottaa lukijaansa enemmän, MacDonaldin esikoisromaani Fall on Your Knees on vaikuttava. Piperin naiset edustavat jokainen toisistaan täysin poikkeavaa naiskuvaa. Tapahtumien kulku on johdonmukainen ja kuitenkin yllättävä. Ironinen kerronta värittää raakoja tapahtumia, tai ainakin osaa niistä. Asiat muuttuvat. Ihmiset eivät palaudu adjektiiveihin vaan ristiriitoihin. Niin kuin pitää.

[1] Parro, Gabriella (2005) “Who’s Your Father, Dear? Haunted Bloodlines and Miscegenation in Ann-Marie MacDonald’s Fall on Your Knees.” Canadian Review of American Studies, 35(2): 177-193.