Hesiodos lienee vanhin tunnettu historiallinen kirjailija. Hänen teoksensa Theogonia eli Jumalten synty on eeppinen runoelma, joka kuvaa kaikkeuden alkuperää. Runoelma on kreikkalaisen mytologian varhaisin lähde, joka kokoaa ja yhtenäistää kreikkalaisten paikallisia mytologioita ja jumalten sukupuita. Tarinassa on nähty myös itäisiä vaikutteita (kuten koko kreikkalaisessa kulttuurissa).
Kaikki sai alkunsa Kaaoksesta tai Khaoksesta, olemisen alkutilasta. Sen jälkeen syntyivät Gaia (maa), Tartaros (manala) ja Eros (rakkaus). Khaoksesta syntyvät Erebos (pimeys) ja Nyks (yö), Gaiasta Uranos (taivas), Urea (vuoret) ja Pontos (meri), mutta pian Eroksen, kuolevaisia ja jumalia yhteen ajavan voiman, ilmaantumisen jälkeen jumalat alkavat saada jälkeläisiä enimmäkseen yhdessä eikä jakautumalla. Alkaa syntyä jumalten toinen sukupolvi.
Uranos ja Gaia saivat rumia lapsia, titaaneja, kyklooppeja ja sen sellaisia, jotka Uranos kätki Gaian uumeniin. Se oli kivuliasta, ja Gaian poika Kronos kosti äidilleen tehtyä vääryyttä ja kastroi Uranoksen. Kassit lensivät mereen, meri alkoi vaahdota, ja vaahdosta syntyi Afrodite. Kronoksen ja Rhean poika Zeus nousi taisteluun kosmoksen hallinnasta ja lopulta voitti titaanit ja jättiläiset. Tämän jälkeen jumalten suhteet ovat aika sotkuiset erityisesti Zeuksen edesottamusten vuoksi. Tämä kolmas ja viimeinen sukupolvi on kuitenkin se pantheon, joka vilkkuu eepoksissa ja kulttuurihistorioissa.
Vaikka runoelma on kuitenkin melko lyhyt, siitä putoaa helposti kärryiltä, kun jumalten ja heidän välisten suhteiden määrä kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti