Suomen ensimmäisenä uskontotieteen virkana pidetään vuonna 1886 perustettua teologisen tiedekunnan virkaa, johon kuului muiden uskontojen opetus -- missä asemassa se oli alistettu teologian aputieteeksi. Itsenäinen uskontotieteen professuuri perustettiin Turun yliopistoon vasta vuonna 1963. Uskontotieteellistä tutkimusta tätä ennen tehtiin muiden tutkimusalojen (kansanrunouden, sosiologian, filologian) piirissä. Edvard Westermark ja Uno Harva, suomalaiset kansainvälisesti tunnustetut uskontotieteilijät, olivat sosiologian professoreita.
Uskontotieteen näkökulmia (1972) kokoaa (ja monessa tapauksessa suomentaa) joukon Lauri Hongon toisaalla julkaistuja artikkeleita yksiin kansiin. Hän esittelee Bronislaw Malinowskin tuolloin tuoreen suomennoksen hedelmiä: funktionalismin näkökulmaa ja taustaa. Hän käsittelee myös kansanlääkintää ja terapeuttisia vaikutuksia. Kansanlääkinnällä on todettu olevan samoja vaikutuksia kuin placebolla: potilas uskoo lääkärin poistavan oireiden syyt ja siten parantuu. Tietenkään kaikki menetelmät, kuten lasinsirujen nieleminen, eivät ole harmittomia.
Honko liikkuu joissain artikkeleissaan folkloristiikan ja kansatieteen rajoilla. Monet uskontotieteen lähdeaineistot ovat tavalla tai toisella tallennettua suullista perinnettä, jonka luokitteleminen tarinoihin, taruihin, satuihin, anekdootteihin, legendoihin ja esimerkiksi memoraatteihin ei ole aivan suoraviivaista. Nämä eri perinnelajit käyttäytyvät lähteinä hieman eri tavoin ja rajaavat niistä tehtäviä johtopäätöksiä. Honko käy myös läpi tukun erilaisia tapoja määritellä myytti suhteessa muuhun perinnelajiaineistoon. Myytit sitten heijastuvat yhteisöön mm. siirtymäriitteinä, joiden kautta jäsenten asema yhteisössä muuttuu: ihmisiä syntyy, heistä tulee aikuisia, he kuolevat jne.
Roolien kautta ihmiset elävät myyttejä uudestaan. Sanat, naamiot tai puvut muuttavat ihmiset rituaaleissa esittämikseen hahmoiksi. Muinaisegyptiläiset lääkärit esimerkiksi samastuivat Horukseen manatessaan tautidemoneja. Samastumisen kautta ihmiset käsittelevät myös pelkojaan tai vastoinkäymisiään. Martin Luther King puhui kiivenneensä vuoren huipulle ja nähneensä luvatun maan päivää ennen kuolemaansa. Samastamalla itsensä Moosekseen hän epäilee, ettei ehdi itse tuohon luvattuun maahan, mihin hän on kansaansa johdattanut. Viimeinen artikkeleista käsittelee šamaanien ekstaasissa kokemia rooleja, joiden kautta he puhuttelevat tuonpuoleisia mahteja.
Uskontotieteen näkökulmia on hajanainen kokoelma mielenkiintoisia juttuja. Asia ei ole tavattoman vaikeaa, ja Honko argumentoi sekä taustoittaa rauhallisesti, mutta ilmiöt ja käsitteet eivät ankkuroidu maallikon näkökulmasta. Alan asiantuntijat ovat aikoinaan opiskelleet ne luultavasti muista lähteistä, mutta muiden tieteiden harjoittajille kokoelma on voinut olla hyödyksi. WSOY:n Taskutieto-sarjassa julkaistiin yleisesityksiksiä, käännöksiä, pamfletteja, esitelmäsarjoja ja puheenvuoroja -- siis kaiken kaikkiaan monennäköistä tietokirjallisuutta. Sarjan listausta katsellessa siinä on edelleenkin mielenkiintoista luettavaa ainakin puolet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti