Sodat englantilaisten ja tanskalaisten välillä ovat laantuneet. Kuningas Alfred on kuollut, mutta hänen poikansa Edwardin valtakunnassa Wessexissä ja Merciassa vallitsee rauha. Sotien synnyttämät väkivaltaiset miehet ovat uhka. Jo keski-ikään ehtinyt sotapäällikkö Uhtred teloo puolivahingossa papin hengiltä. Kostoksi piispan johtamat englantilaiset ajavat hänet Merciasta. Seilatessaan Kanaalin rannikkoa ja tavoitelleessaan menettämäänsä perintöä ristiriitaiset uutiset tanskalaisten liikkeistä antavat Uhtredille aihetta epäillä Cnut Pitkämiekan sittenkin juonivan valloitussotia.
"Onhan meillä rauha", Æthelflæd intti. "Eivätkä kristityt tarvitse sinua rauhan vallitessa. Sodan aikana he eivät muuta haluakaan kuin Bebbanburgin Uhtredin taistelemaan heidän puolestaan, mutta näin rauhan aikana? He eivät tarvitse sinua vaan ovat aina halunneet päästä sinusta eroon. Ja mitä sinä teet? Murhaat yhden Mercian pyhimmistä miehistä!"Seitsemäs osa Uhtredin "saagaa" kulkee hahmoineen, harhautuksineen ja väkivaltaisuuksineen edeltäjiensä tallaamaa uraa ollen ovelista käänteistään huolimatta paikoin ennalta-arvattava. Bernard Cornwellin Pakanavaltias (2015) ei kyseenalaista tai problematisoi; särötkin Uhtredin hahmossa pyöristyvät tapahtumien myötä hyveiksi. Silti varhaiskeskiaikaan sijoittuvana historiallisena toimintaseikkailuna kirja toimii mainiosti; pari iltaa menee sujuvasti muissa maailmoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti