 |
| Kuva: Wikipedia / public domain |
Teknologia muokkasi maantiedettä hyvin voimakkaasti jo 1800-luvulla. Mantereiden ja valtamerten ylittäminen nopeutui, kun lihas- ja tuulivoiman sijaan liikuttiin höyryjunien ja -laivojen voimin. Yhdysvaltojen rannikoiden välinen ratayhteys avattiin 1869 ja Intian vastaava 1870. Lennättimet siirsivät informaatiota vielä nopeammin.
Tässä uudessa maailmassa Jules Vernen romaanin Around the World in Eighty Days (1873, suom. Maailman ympäri 80 päivässä) brittiläinen herrasmies Phileas Fogg uskoo pystyvänsä matkustamaan maailman ympäri 80 päivässä. Reformiklubin korttipelikollegat epäilevät suuresti, koska aina tapahtuu viivästyksiä ja odottamattomia vastoinkäymisiä, mutta Fogg on eri mieltä. Kun puheet on puhuttu, Fogg lyö omaisuudestaan vetoa ja lähtee matkaan. Kirjan nimi kertoo kaiken oleellisen.
"All right," said Mr. Fogg; and, turning to the others, he continued: "I have a deposit of twenty thousand at Baring's which I will willingly risk upon it."Sukelluslaivalla maapallon ympäri ei synnyttänyt kuvaa Vernestä herkkävaistoisena ihmisluonteen tarkastelijana, eikä Maailman ympäri 80 päivässä anna syytä muuttaa tätä käsitystä. Fogg ei hermoile, ei hätäile eikä panikoi. Hän jättää tunteenpurkaukset ranskalaiselle palvelijalleen Passepartout'lle ja myötäelämisen humahdukset intialaiselle matkakumppanilleen Aoudalle, koska hän on itse rationaalisuus, englantilaisen herrasmiehen perikuva. Näitä perikuvia ajattelen usein Tolstoin Kreutzer-sonaatin (1891) kautta.
"Twenty thousand pounds!" cried Sullivan. "Twenty thousand pounds, which you would lose by a single accidental delay!"
"The unforeseen does not exist," quietly replied Phileas Fogg.
Ehkä romaani olisi pitänyt lukea 1800-luvulla tai ehkä se on satiiri. Fogg on väärässä väittäessään, ettei odottamattomia vastoinkäymisiä ole olemassa, koska koko romaani on itse asiassa ketju vastoinkäymisiä. Fogg katsoi vastoinkäymisten tulleen sisällytetyiksi aikatauluihin, mutta pakkaa kuitenkin mukaan matkakassaksi paksun nipun seteleitä, joista löytyy ratkaisu pulmaan kuin pulmaan. Kaikki on kuitenkin jotenkin väkinäistä, eikä kirja tarjoa satiiria tai jännitystä.
Minäkään en erityisemmin ole pitänyt tästä. Sen sijaan pidän paljon Sukelluslaivalla maailman ympäri, yksi lapsuuteni lempikirjoista. Tosi on, että henkilökuvaus ei ole huippua, mutta muuten pidin siitä kovin, ja pikkupoika ei ehkä kaipaa syviä luotauksia ihmismielen syvyyksiin ;)
VastaaPoistaTässä 80 päivän seikkailussa on jäänyt aina mieleen, tämä roviojuttu ja tämä ylimääräinen päivä.
Kapteeni Grantin löytymisen luin noin vuosi sitten, jäi pikkupoikana epäselväksi, miten herralle kävi.
Olen kuullut muiltakin, että Verne on värittänyt nimenomaan lapsuutta. Kirjat rakentuvat jonkin uuden tai ihmeellisen jutun ympärille, eivätkä pahviset hahmot himmennä uskomattomia seikkailuita. Hyvä niin. Minä olen pelkästään myöhässä. :-)
PoistaLukulistalla on vielä Matka maapallon keskipisteeseen.