The Jungle

Kuva: Wikipedia /
public domain

Upton Sinclair, The Jungle (1906). Project Gutenberg EBook, 2006. http://www.gutenberg.org/ebooks/140

Yhdysvallat syntyi yksilönvapaudesta ja valistusaatteista. Maa kehittyi ja kasvoi maahanmuuttajien kovan työteon varassa, mutta teollistumisen synnyttämä epätasainen vaurastuminen muutti yhteiskuntaa, lainsäädäntö ja yksilön asema jäivät taloudellisesta kehityksestä jälkeen, eivätkä valistusaatteet yhtyneet usein enää kovaan työtekoon. Paremman elämän toivossa Euroopasta lähteneet siirtolaiset päätyivät raatamaan lohduttomissa oloissa.

Upton Sinclair oli muckraker eli tunkiontonkija, joka kaivoi päivänvaloon yhteiskunnallisia epäkohtia 1900-luvun alkupuolella. Hänen romaaninsa The Jungle (1906) kuvaa liettulaisen maahanmuuttajaperheen kohtaloa Chicagossa teurastamoissa. Maaseudulla kasvaneen Jurgis Rudkuksen silmissä lihateollisuuden mittakaava on henkeäsalpaava: kymmenentuhatta sikaa, kymmenentuhatta nautaa ja tuhansia lampaita teurastettiin joka päivä valtavassa koneistossa, jossa rakennuksia, aitauksia ja ratakiskoja ulottui silmänkantamattomiin. Varsinaista teurastamista ei voinut kuitenkaan koneistaa, joten veitsiä heilutti leegio siihen erikoistuneita miehiä. Liha oli tietysti vain osa teurastuotteita; mitään osaa eläimestä ei heitetty hukkaan.

"They don't waste anything here," said the guide, and then he laughed and added a witticism, which he was pleased that his unsophisticated friends should take to be his own: "They use everything about the hog except the squeal."

Kirja alkaa hääjuhlista, mutta tunnelma latistuu nopeasti. Teurastamon koneisto rinnastuu maahanmuuttajien kohtaamaan koneistoon. Koska työvoimaa on runsaasti tarjolla, työstä maksetaan hyvin vähän. Työtahtia kiristetään jatkuvasti, työehdot ovat kaikin tavoin epäedulliset ja tahdista pudonneet tai töissä loukkaantuneet korvataan nopeasti uusilla työntekijöillä. Palkka riittää juuri ja juuri elämiseen, jos koko perhe käy töissä, mutta mitään ei jää säästöön. Niinpä loukkaantumiset (veisten ja pelokkaiden nisäkkäiden kanssa hyvin tavallista) suistavat perheet syöksykierteeseen. Palkkaorjuus on suljettu systeemi, josta ei pääse ulos.

Sinclairin kerronta on raakaa ja paljasta. Se muistuttaa Charles Dickensin realismia, mutta kielestä puuttuvat kaunokirjalliset koukerot. Kirjan tarkoitus oli selvästi osoittaa yhteiskunnallisia epäkohtia ja sosialismin muodossa tarjota vaihtoehtoja. Yleisö presidenttiä myöten tarttui kuitenkin kirjan kuvaamien teurastamoiden hygieniaoloihin: työntekijöillä esiintyi keuhkotuberkuloosia, teurastamot ostivat sairaita eläimiä ja toisinaan työntekijöitä "katosi" käsittelysammioihin. Lihansyönti väliaikaisesti väheni vaikka lainsäädäntöä uudistettiin.

Länsimaissa moni asia on muuttunut sadassa vuodessa, mutta tämän tästä pulpahtelee esiin lihantuotantoon liittyviä epämukavia totuuksia, joita vaikutusvaltaiset etujärjestöt työkseen sitten kiistävät. (Jos haluaa nähdä, missä mennään poliittisesti lihansyönnin kanssa, suosittelen Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelua koulujen kasvisruokapäivästa.) Teollinen tuotanto ylipäätään on (länsimaissa) tietysti automatisoitumassa, mutta lihastyö kilpailee koneiden kanssa siellä, missä työvoiman tarjonta pysyy korkeana ja vaihtoehdot vähissä (ks. esim. The Guardian, A day at 'the gulag').