Endurance: Shackleton's Incredible Voyage

Alfred Lansing, Endurance: Shackleton's Incredible Voyage (1959). Carroll & Graf Publishers, New York, NY, USA, 1997.

Vaikka Ernest Shackletonin johtama vuosien 1914-1917 Etelämantereen tutkimusmatka epäonnistui laivan juututtua jäihin, pelastautuminen jäätiköltä takaisin ihmisten ilmoille on yksi historian kuuluisimmista sankaritarinoista. Tapahtumat eivät silti kääntyneet kiehtovaksi kertomukseksi suoraan, vaan seikkailu piti kirjoittaa. Alfred Lansingin teos Endurance: Shackleton's Incredible Voyage (1959) oli ensimmäisiä, jotka nostivat tuolloin jo unohduksiin painuneen kapteenin ja tutkimusmatkailijan takaisin parrasvaloihin. Lansingin kirjan otsikko Endurance, suomeksi kestävyys tai lujuus, viittaa tietysti retkikunnan ja erityisesti sen johtajan ominaisuuksiin, mutta se oli myös jäihin juuttuneen ja lopulta merenpohjaan päätyneen laivan nimi. Sittemmin Shackleton on päätynyt esimerkiksi ja roolimalliksi liike-elämän johtajille.

Shackletonin retkikunnan tarkoitus oli kulkea koiravaljakoin Etelämantereen halki. Endurance juuttui kuitenkin jäihin Weddellinmerellä helmikuussa 1915, eikä miehistö saanut yrityksistään huolimatta laivaa irrotettua. Talvehtiminen jäätiköllä ei ollut sinänsä ongelma, sitä olivat tehneet muutkin, mutta jäät alkoivat liikkua poispäin tavoitteesta. Retkikunta odotteli Etelämantereen kaamoksessa elokuulle, kunnes laivan runko alkoi jäiden puristuksissa vuotaa. Pelastusveneet, tarvikkeet ja miehistö siirrettiin jäätikölle.

Kuva: Wikipedia / public domain

Lokakuussa veneitä alettiin vetää rekien päällä takaisin kohti pohjoista, mutta kesäiset sääolot tekivät urakasta toivottoman. Retkikunta liikkui jäälautan mukana syöden pingviinejä ja hylkeitä, kunnes lautta alkoi repeillä. Pelastuveneillä he pääsivät juuri ja juuri Elefanttisaarelle, mistä Shackleton lähti pienemmän ryhmän kanssa uhkarohkealle purjehdukselle kohti Etelä-Georgiaa ja sen valaanpyyntiasemaa. On tuskin yllätys, jos sanon, että äärimmäisistä vaikeuksista huolimatta he pääsivät perille.

Vaikka retkikunnan sitkeys on ihailtavaa, suuremman vaikutuksen tekee Lansingin kuvaus Antarktiksen olosuhteista, jotka tekevät melkein kaikki ponnistelut turhiksi. Selviytyminen on olosuhteiden myötäilyä muutamaa ratkaisevaa hetkeä lukuunottamatta, kun oli pakko purjehtia ja soutaa Etelämannerta ympäröivillä vaarallisilla ja alati muuttuvilla vesillä. Kirja perustuu pitkälti miehistön jäsenten päiväkirjoihin. Lisäksi Alfred Lansing haastatteli kirjoittaessaan tuolloin vielä elossa olevia miehistön jäseniä. Kirjan Shackleton pitää epävarmuutensa tai hermostuneisuutensa vaaratilanteissa omana tietonaan, mutta kirjan ylistävä sävy ei äidy aivan mauttomaksi. Ehkä kapteeni tämäntapaisella matkalla tekee kaikki ratkaisevat päätökset.

Shackletonin tutkimusmatka päätti Etelämantereen tutkimusmatkojen sankariajan. Kehittyvät viestintä- ja kulkuvälineet sekä paremmat tiedot ravinnosta, sopivasta vaatetuksesta ja olosuhteista ylipäätään vähensivät vaaroja ja karistivat retkien romantisointia. Jäljellä on vielä avaruus, tuo korpimaista viimeinen.