Heinrich Böll, Katharina Blumin menetetty maine. Saksankielisestä alkuteoksesta Die Verlorene Ehre der Katharina Blum oder: Wie Gewalt entstehen und wohin sie führen kann (1974) suomentanut Kai Kaila. Otava, Keuruu, 1983.Lehdistöstä puhutaan neljäntenä valtiomahtina ja demokratialle elintärkeänä vallan vahtikoirana. Heinrich Böllin romaanissa Katharina Blumin menetetty maine (1983) lehdistö ei tyydy asemaansa vaan muodostaa sensaatiohakuisuudessaan rinnakkaisen oikeuslaitoksen, jossa ei lueta lakeja, ei tarvita asianajajia, eikä tarjota mahdollisuutta valittaa tai osoittaa syyttömyyttä. Neljännen valtiomahdin tuomarit ihastuvat omaan valtaansa.
Jokseenkin oudosti suhtautui asioihin LEHTI, kun kahden sen palveluksessa olleen henkilön murhat paljastuivat. Päätöntä kiihtymystä! Jättiläisotsikkoja. Nimiölehtiä. Ylimääräisiä painoksia. Ikään kuin — maailmassahan sentään ammutaan ihmisiä — sanomalehtimiehen murha olisi jotakin ihmeellistä.Katharina Blum on kaikin tavoin vaatimattoman ahkeruuden tai ahkeran vaatimattomuuden perikuva. Hän törmää Ludwig Gotteniniin, poliisin jahtaamaan rikolliseen, ja aloittaa tämän kanssa suhteen. Poliisi ja LEHTI alkavat tutkia Katharinan taustoja: kommunistisympatioita tunnustavaa isää, alkoholia toisinaan nauttivaa äitiä, vankilatuomiota kärsivää veljeä ja kunnollisena esiintyvää entistä aviomiestä. Kaikki perataan kuitteja myöten, mutta missä poliisit muuttavat tutkintalinjaa todisteiden valossa, sensaatiolehti ei. Katharinan ystävät tarjoutuvat auttamaan, mutta LEHDEN käynnistämä kampanja nielee pian heidätkin.
Böll kirjoittaa oikeuden pöytäkirjojen kuivaan, toteavaan ja etäännytettyyn tyyliin. Se käyttää kertojana monikon ensimmäistä persoonamuotoa, joka perkaa lähteitä ja tietoja lukijalle luottamukselliseen sävyyn. Kertoja tunnustaa asemansa mahdolliset inhimilliset virheet ja epätarkkuudet, mikä on vastakohta LEHDEN toimittajan tarkoitushakuisesti vääristelemille haastatteluille.
Katharina Blumin menetetty maine muistuttaa tiiviydessään ja suoruudessaan romaaniksi puettua pamflettia. Böll joutui Bild-lehden vihakampanjan kohteeksi kritisoituaan sitä Der Spiegelissä ja toistuvasti painotettuaan oikeusprosessin ja laillisuuden tärkeyttä Baader–Meinhof -ryhmän tapauksessa.
Kirja, jonka luen aina uudestaan ja uudestaan!
VastaaPoistaKoska nyt mainitsit Baader-Meinhof -ryhmän, sinua voisi kiinnostaa Böllin teos Suojaverkko.
Kiitos. :-) Böllin romaaneja on lukupinossa, mutta ei tuota. Laitanpa nimen korvan taakse.
PoistaTämä on minunkin lemppareitani -- vaihto-oppilastalveni Saksassa kului Böllin, Lenzin ja Thomas Mannin parissa siten, että aina kun sain yhden pokkarin luettua kävin kirjakaupasta ostamassa seuraavan (en siihen aikaan vielä ollut tsundoku, niinkuin nyt) :). Oletko nähnyt myös elokuvan?
VastaaPoistaTsundoku... oireillani on siis nimi. :-)
PoistaHuomasin, että kirjasta on elokuvasovitus, mutta en ole nähnyt sitä.
Juu, tsundoku on japania ja tarkoittaa ihmistä, joka ostaa koko ajan kirjoja ilman että ehtii lukea niitä kaikkia :). Vera Valan kanssa väänsimme siitä suomenkielisen version: kirjadoku.
PoistaHah haa. Olen ajatellut kirjojen haalimista usein toisin päin. Jos hyllyissä on pelkästään luettuja kirjoja, se on kuin viinikellari täynnä tyhjiä pulloja. Kirjat eivät tietenkään käyttäydy samaan tapaan kuin viini, paitsi että niistä voi päihtyä.
PoistaLeffaversio on ansiokas myös, ei sinänsä lisää mitään muttei ota myöskään pois :)
VastaaPoistaKovin hienovarainen tämä ei ole mutta pamflettina kyllä hieno (ja lehdistön vääristävän linssin ohella sivutaan tietysti myös oikeuslaitoksen toista mutta myös vieraannuttavaa näkökulmaa).
Jos kuivakkaan toteavaa kerrontaa haluaa lisää niin Nainen ryhmäkuvassa on tutustumisen arvoinen, siinä myös esitellään yhden tavallisen henkilön elämää mahdollisimman huolellisesti lähteitä ja todistajanlausuntoja peraten ja epätarkkuuksien mahdollisuuksista huolehtien...
Kiitos. Kuivakkaan toteava kerronta palveli asiaansa oikein hyvin, joten Nainen ryhmäkuvassa voi tulla tarpeeseen. Se kuulostaa suorastaan hyvältä.
Poista