torstai 30. tammikuuta 2014

Azincourt

Bernard Cornwell, Azincourt: historiallinen romaani. Englanninkielisestä alkuteoksesta Azincourt (2009) suomentanut Ulla Lempinen. Bazar, Nørhaven, Tanska, 2014.

Myöhäiskeskiajalla Englannin ja Ranskan välillä käytiin monta pientä sotaa. Jälkikäteen on ollut helpompi niputtaa toistuvat taistelut satavuotiseksi sodaksi (1337-1453),  jossa Englannin kuningas yritti perustella vaadettaan Ranskan kruunuun aseellisesti. Sota oli merkittävissä määrin sisällissota, johon englantilaiset osallistuivat mantereella sijaitsevien maakuntiensa kautta. Sodan aikana feodaalisen ratsusotilaan asema hiipui ja talonpoikaissotilaan asema vahvistui. Sodankäynti alkoi ammattimaistua ja valta keskittyä kruunun käsiin.

Vuonna 1415 Henrik V:n johtamat englantilaiset voittivat lukumääräisesti ylivoimaiset ranskalaiset Agincourtissa talonpoikaisten jousimiestensä ansiosta samaan tapaan kuin Crécyssä (1346) ja Poitiers'ssä (1356). Nämä taistelut ja niiden pitkäjousimiehet (longbow men) ovat Englannin kansallisia ikoneita samaan tapaan kuin Battle of Britain 1940 ja Spitfire-lentokone. Suositun legendan mukaan englantilaisten käyttämää kahden sormen haistattelumerkkiä kutsutaan toisinaan Agincourt-tervehdykseksi, koska satavuotisen sodan aikana ranskalaiset katkoivat kiinni saamiltaan englantilaisilta jousiampujilta etu- ja keskisormen. Legenda tuskin pitää paikkaansa; kiinni saadut talonpoikaissotilaat tapettiin.

Brittiläinen kirjailija Bernard Cornwell on kirjoittanut kymmenittäin sotahistoriallisia romaaneita. Azincourt kertoo englantilaisesta pitkäjousimiehestä Nicholas Hookista, joka lainsuojattomana päätyy Ranskaan palkkasotilaaksi. Hän selviää täpärästi puolustamastaan Burgundin Soissonsista, missä kaupungin valtaavat ranskalaiset tappavat joukoittain antautuneita englantilaisia jousimiehiä ja ranskalaisia siviileitä. Vaiheiden jälkeen hän päätyy Henrik V:n armeijaan, joka piirittää ensin Harfleuria ja marssii sitten Agincourtiin.

Cornwell kirjoittaa vauhdikasta toimintaviihdettä. Azincourt tarjoaa yksityiskohtaisen ajankuvan myöhäiskeskiaikaiseen sodankäyntiin, taktiikoihin, varusteisiin ja aseistukseen. Tarinana kirja oli kuitenkin pettymys. Olen pitänyt Cornwellin anglosaksisesta romaanisarjasta, ainakin sen alkupäästä, mutta Azincourtissa ei ole mitään koukkua, yllätystä tai moraalista ambivalenssia. Ehkä taakkana on Agincourtin taistelun asema Englannin historiassa, mutta glorifioituna taistelukuvauksena kirja muistuttaa Korkeajännitys-sarjakuvia: hyvät ja pahat ihmiset on vakioitu heti alkuun, ja konflikti käydään yhdellä tasolla. Henkilöiden vuorovaikutus on kankeaa. Puolipahiskin tavallaan oppii olemaan ihmisiksi. Päähenkilö määrittyy pelkästään raamikkaan olemuksensa ja lihasvoimiensa kautta, kuten Jack Reacher -romaaneissa, mutta takana ei ole mitään mysteeriä, jännitettä tai ongelmaa. Historiaa lukeneille taistelun lopputuloskaan ei ole yllätys.

Oli miten oli, kirja on osa ihminen sodassa -lukuhaasteurakkaani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti