sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Regeneration

Pat Barker, Regeneration (1991). Penguin Books, London, UK, 2008.

Englantilainen Pat Barker etsi kymmenen vuoden ajan kustantajaa esikoisteokselleen. Kun Union Street viimein julkaistiin, siitä tuli menestys. Muutaman kirjan kirjoitettuaan Barker alkoi työstää romaania ensimmäisestä maailmansodasta paetakseen feministikirjailijan leimaa. Hän ei halunnut olla pelkästään pohjoisenglantilaisen työväenluokan ja sen naisten kuvaaja.

Regeneration on ensimmäinen osa sotaromaanitrilogiasta. Kirja ei käsittele varsinaista taistelua vaan sotaneuroosiin sairastuneiden sotilaiden hoitoa skotlantilaisessa Craiglockhartin sotasairaalassa vuonna 1917. Kirjan keskeiset henkilöt (yhtä lukuunottamatta) ovat historiallisia henkilöitä. Kirja alkaa sotaan väsyneen sotasankari Siegfried Sassoonin sodanvastaisesta protestista ja hänen päätymisestään sotaoikeuden sijaan sotasairaalaan -- osin ystävänsä Robert Gravesin ansiosta. Samaan sairaalaan päätyy myös sotaneuroosia sairastava Wilfred Owen. Kaikki kolme purkivat sotakokemuksistaan runoiksi.

Tarinan keskeisin hahmo on sotasairaalan viisikymppinen ensin antropologina tunnetuksi tullut neurologi William Rivers. Hänen tehtävänsä on parantaa sotaneuroosista kärsivät sotilaat ja palauttaa, jos mahdollista, heidät taistelukuntoon. Ennen sotaa Rivers teki neurologisia kokeita katkenneiden hermojen korjautumisesta, mihin kirjan nimikin viittaa. Sotilaat tarvitsevat menettämänsä hermot takaisin.
After paying the driver, Sassoon stood for a moment looking up at the building. Nobody arriving at Craiglockhart for the first time could fail to be daunted by the sheer gloomy, cavernous bulk of the place. Sassoon lingered on the drive for a full minute after the taxi had driven away, then took a deep breath, squared his shoulders, and run up the steps.
   Rivers turned away from the window, feeling almost ashamed of having witnessed that small, private victory over fear.
Vaikka Craiglockhartissa hoidetaan vain upseereita, potilaita on moneksi: Anderson on rintamalla Ranskassa palvellut kirurgi, joka ei kestä enää veren näkemistä. Willard kokee olevansa halvaantunut selkäänsä sattuneen sirpaleen takia, vaikka selässä ei ole mitään vikaa. Burns ei pysty syömään saatuaan mädäntyneen saksalaisen ruumiinkappaleita suuhunsa. Astmaattinen Pryor on menettänyt puhekykynsä ja osin muistinsa.

Potilaiden hoitaminen on kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Barkerin psykologinen vaisto rakentaa hienosti useita kerroksia potilaan ja lääkärin väliin. Sota tekee miehistä yksilöinä mitättömiä; se suorastaan kuohii heidät, kun he kyyhöttävät poteroissaan voimattomina vaikuttamaan omaan kohtaloonsa. Rivers etsii kärsivällisesti väylää vihan, häpeän, katkeruuden, alemmuuden tunteen ja yksinäisyyden läpi ja yrittää saada hermonsa menettäneet sotilaat muistamaan, läpikäymään traumaattiset kokemuksensa ja puhumaan. Samalla Rivers alkaa itse kuitenkin saada oireita: unettomuutta, kipuja ja ahdistusta. Ennen kaikkea hän alkaa epäillä mielenterveyden käsitettä ja omaa tehtäväänsä, eikä mikään raasta niin kuin moraalinen dilemma.
This reinforced Rivers’s view that it was prolonged strain, immobility and helplessness that did the damage, and not the sudden shocks or bizarre horrors that the patients themselves were inclined to point to as the explanation for their condition. [...] Any explanation of war neurosis must account for the fact that this apparently intensely masculine life of war and danger and hardship produced in men the same disorders that women suffered from in peace.
Kirja on vaikuttava. Regeneration piirtää rintaman seuraukset potilaiden oireiden ja sotakokemusten kautta, työstettävien runojen katkelmissa ja kotirintaman suhtautumisessa. Barker ei osoittele, vaan hän antaa henkilöidensä puhua puolestaan. Ihmisten kohtaamiset ovat uskottavia ja ristiriitojen vaivaamien hahmojen kautta suorastaan lumoavia.

Kirja jatkaa urakointiani ihminen sodassa -lukuhaasteessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti